Arkiaamun piristys

Maanantaiaamu muutama viikko sitten. Tupsu oli ollut ensimmäisen kerran tänä keväänä koko yön ulkona. Sehän tarkoitti sitä, että nukuin todella huonosti, heräsin noin tunnin välein ja kävin kurkkimassa, näkyisikö sitä, olisiko tulossa sisälle. Aamukuuden maissa se sitten vihdoin ilmaantui miltä lie seikkailultaan.

Niinpä olin aamun koittaessa väsynyt ja ärtynyt. Herättävä kuitenkin oli ja lähdettävä töihin. Olin keittiössä valmistelemassa aamupalaa, kun piti hieraista silmiäni: näinkö nyt ihan oikein? Keittiö on talon toisessa kerroksessa ja siinä hieman ikkunaa alempana, puun latvassa istuskeli Miirulainen. Piti tietysti heti hakea kamera ja todistaa tämä harvinainen näky. 

Sen verran hupaisa näky tämä oli, että piristyin välittömästä ja ärtymyskin laski vähintään neljäsosaan. Kiitos siitä, Miiru! 




Ai niin, hyvää vappua kaikille blogin lukijoille!

Kommentit