Mökkipäiväkirja - kaunista ja aurinkoista

Sateisen eilispäivän vastapainoksi tänään aurinko helotti niin kauniisti kuin se vain kesäisin osaa. Asetuin laiturille jatkamaan Nesbö-urakkaani, joka on edennyt Harry Hole -sarjan kolmanteen osaan. Punarinta-kirja ei ihan heti imaissut mukaansa ja ensimmäisen sotakohtauksen kohdalla meinasin jopa luovuttaa ja vaihtaa kirjaa. Onneksi en luovuttanut, sillä kirja on osoittautunut erittäin mielenkiintoiseksi. En malttaisi laskea kirjaa käsistäni, ennen kuin tiedän loppuratkaisun!

Kauniista säästä huolimatta Miiru tyytyi taas hyvin lyhyihin ulkoiluihin. Joko se ei todellakaan tykkää mökin pihapiiristä tai sitten se lepopaikka parvella on vain niin vastustamaton, että haluaa viettää valtaosan ajastaan siellä. Kukapa tietää, kummin päin mahtaa olla. 

Tupsua puolestaan ei ole näkynyt koko päivänä. Sitähän ei näkynyt eilenkään eli tämä on jo toinen kokonainen päivä, kun se on poissa. Alkaa jo vähän huolestuttaa. Onkohan jotain sattunut tai onkohan se eksynyt? Hävittikö eilinen vesisade kaikki hajujäljet eikä se enää osaa takaisin mökille? Olen kävellyt ja pyöräillyt noin kilometrin säteellä mökkitiet ja huhuillut sitä, tuloksetta. 

Mieskin jo myöntyi, että ensi vuonna Tupsulla on GPS-paikannin kaulassa, kun tänne tullaan! 

Luku-urakka etenee

Miiru uskaltautui tämän verran laiturille.

"Onhan juomakuppi tärkeä, mutta tämä menee jo vähän liiallisuuksiin."

"En tiennyt, että noin paljon vettä edes on olemassa."

"Miksihän se loiskii noin levottomasti?"

"Onko sillä joku hätä?"

"Sitä kyllä ihmettelen, että nuo ihmiset välillä menee tuonne veteen ja molskivat siellä. Olen nähnyt, kun olen tarkkaillut mökin ikkunasta. Mikähän järki siinäkin on?"

"Minä en moiseen sortuisi."

"Niin että pidä vain emäntä koko lätäkkö."

"Minä lähden takaisin sisälle."