Eniten olen parin viime kuukauden aikana kaivannut kirjastoa. En siksi, että lukeminen olisi loppunut kesken. Ehei, hamstrasin ennen kirjastojen sulkua niin paljon kirjoja, että niitä riittää kyllä vielä. Kaipaan mahdollisuutta käydä kirjastossa, vaellella hyllyjen välissä, tehdä ihania kirjalöytöjä.
Viime aikoina lähikirjastooni, tai sen ulko-ovelle, on päässyt palauttamaan kirjoja, ja tästä päivästä alkaen sieltä pääsee noutamaan varaamiaan kirjoja. Vielä en siis pääse takaisin vaeltelemaan kirjahyllyjen väliin, mutta kesäkuussa sitten ehkä.
Alla olevassa kuvassa on ensimmäinen palauttamani satsi kirjoja. Kuvan alta voit lukea, mitä tykkäsin näistä kirjoista.
David Safier: Tuomiopäivä ensi tiistaina. Safierin kirjat ovat hauskoja ja vauhdilla eteneviä, realismin rajat räväkästi rikkovia. Tässä kirjassa Jeesus on palannut maan päälle, samoin kuin arkkienkeli Gabriel ja paholainen, ja tuomiopäivän taistelu on edessä. Miten siinä käykään... kannattaa lukea, niin se selviää.
Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat. Erinomaisen loistava kirja, varsinkin sen ensimmäinen osio. Kirjassa on tavallaan (muistaakseni) kolme eri tarinaa, samasta perheestä, mutta eri henkilöiden näkökulmasta. Suosituksen arvoinen, ehdottomasti.
Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton. Nopealukuinen, ihan ok kirja. Jostain syystä tämä on saanut hirmuisesti kehuja ja menestystä maailmalla. Olihan tämä ihan hyvä, mutta ei todellakaan tämän pinon parhaimmistoa.
Taina Latvala: ennen kuin kaikki muuttuu. En yleensä lue novelleja, mutta suoritin syksyn-talven-kevään aikana luovan kirjoittamisen perusopinnot ja proosan kurssilla luimme paljon novelleja (kirjoitimme myös). Latvalan kirja oli yksi kurssin kirjoista, ja niistä ensimmäinen, jonka olen nyt lukenut kokonaan. Osa novelleista on todella hulvattomia, esimerkiksi "Onnistuneen kampaamokäynnin jälkeen".
Kazuo Ishiguro: Surullien pianisti. Ishiguro on yksi suosikkikirjailijoistani, mutta tämä kirja ei päässyt kärkisijoille hänen kirjoistaan. Ehkä se olisi toiminut paremmin hieman tiiviimpänä, en tiedä.
Helmi Kekkonen: Suojaton. Kekkosen kirjan otin lukuun ihan vain siksi, että hän veti proosan kirjoittamisen kurssini. Ajattelin, että onhan se kiva tietää, miten opettajamme kirjoittaa. Ja kirja oli kyllä ihan mukaansatempaava. Nopeasti luettu myös pienen sivumäärän ja kapeiden sivujen ansiosta.
Pamela Druckerman: Mademoisellesta madameksi. Mainiota pohdintaa naisen elämästä 40 vuoden kieppeillä. Druckerman on kotoisin Floridasta, mutta asunut nyt useamman vuoden Pariisissa. Hauskoja havaintoja muun muassa kulttuurien eroista.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ajatuksia?