Mökkiviikko

Tämä mökkiviikko oli jo juhannusviikolla, mutta kesälomani alkoi vasta tänään eikä siten ole ollut aiemmin oikein aikaa kertoa tästä viikosta. Mökille meidät sai tuolloin viikon alussa (sunnuntaina) olleet veljenpoikani rippijuhlat. Siitä oli kätevää jäädä viettämään kaunista kesäviikkoa mökille etätöitä tehden . 

Kissat olivat mukana reissussa, ja päästänkin nyt Tupsun maukumaan, miten viikko hänen mielestään sujui.

"Tätä se siis tiesi, kun emäntä lätkäsi minulle edellisenä päivänä kaulaan pannan, jossa oli vielä joku lisuke mukana. Otin sen ihan coolisti vastaan, ennen kaikkea siksi, että se peittyi hyvin mun pitkiin karvoihin eikä siten päässy pilaamaan imagoa."

"Oho. Nolottaa myöntää, etten heti edes tajunnu, että olinkin lipsahtanut ulos valjaistani. Tuntui vain oudon vapaalta äkkiä ja pystyin katsomaan kunnolla maisemia. Etupenkillä ihmettelivät, että olenpa kovasti laihtunut talvesta. Höh, mikäs yllätys se muka on. Kesäkunto on kesäkunto."

"Ehdin kivuta tänne hyllylle, mutta en saanu olla täällä kauaa, kun tuli kurinpalautus ja kiinnitys. Saatoin olla siitä ehkä joka pikkuruisen helpottunut, tuolla oli nimittäin kuitenkin aika pelottavaa."

"Tänne me sitten päädyttiin. Siitä onkin aika monta vuotta, kun täällä viimeksi Miirun kanssa oltiin [2019, toim.huom.]. Muistin kuitenkin hyvin kaikki paikat. Varsinkin tuon superison juomakupin."

"Miiru oli vähän rasittava jokapaikkaan säntäilijä, joten mulla oli ihan täystyö pysyä sen perässä."

"Vähän kesti, että palvelijat sai tuon pitkän kapistuksen nostettua tähän, mutta sen alta oli sitten hyvä kurkistella. Miiru liikkui huolestuttavan lähellä juomakupin reunaa, minä pysyttelin täällä turvallisemman matkan päässä."

"Kato nyt tätäkin kikkailua. Kohta se varmaan menee uimaankin tuohon!"

"Niin ja arvaattekos mitä se sanoi tässä nähneensä? Jotain sellaisia isoja otuksia juoksemassa tuolla vedessä. On tainnu mennä ihan sekaisin koko kissa." 
[Järvessä oli, liian kaukanakuvattavaksi, pari hevosta ratsastajineen. toim.huom.]

"Aamuisin me tarkastettiin yhdessä, että rantapolut oli edelleen kunnossa."

"Niin, mun täytyy kertoa sellainen juttu, että jokin tuossa varsinaisessa mökkirakennuksessa - öö - pelottaa minua. En siis tykkää olla siellä ollenkaan sisällä. Tällä kertaa palvelijat onneksi ymmärsi laittaa ruokatarjoilun mökin terassille. Tässä vajan portaalla tykkäsin katsella ja viettää aikaa. Tästä näki hyvin koko mökin pihapiirin. Ja vajan alla oli vakiunipaikkani. Siellä vietin enimmän aikani, täältä kun puuttuu sopivat pensaat, joiden alle asettua unilleen. Sitä kyllä ihmettelen, miten emäntä aina tuntui tietävän, missä olen."

"Niin kuin vaikka tämäkin iltapäivä, kun tontilla liikkui jotain outoa väkeä [kattoremointoijat, toim.huom.]. Alkoi olla liikaa meteliä mun makuun ja niinpä siirryin vakipaikastani vajan alta nukkumaan päikkärit muualle. Löydätkö minut kuvasta? Niinpä. Olin oikeasti todella hyvin piilossa, ja silti emäntä löysi minut."

"Hei hei, minäpä tästä lähdenkin. No en oikeasti menny mihinkään kovin pitkälle, kunhan kiusasin."

"Emäntä sanoi minua metsänpeikoksi. Olikohan se kehu vai haukku?"

"Arvaa, kumpi oli minusta pelottavampi? Mökki sisältä vai ukkonen? Niin, arvasit ehkä oikein. Mökki ehdottomasti! Olin ehkä 15 minuuttia sisällä, en kestänyt ptempään. Ei minua pienet ukkoset tai sateet haittaa, sillä aina voi mennä vajan alle turvaan."

"Joo, oli aika rankka viikko. Oli mukava palata kotiin."

***

Tupsu siis ihmetteli, miten aina onnistuin löytämään hänet. Varsinaista paikannuslaitetta sillä ei ollut, sillä ne eivät vielä ole mielestäni riittävän pieni kissan kaulaan, tai ainakaan en ole löytänyt sellaista. Jotain kättä pidempää kuitenkin halusin hankkia, sillä edellisellä mökkireissulla, joka siis oli useampi vuosi sitten 2019, Tupsu oli päivätolkulla teillä tietämättömillä. Epäilin, ettei se missään kaukana ole, ehkä mökin alla tai jotain sellaista, mutta kun sitä ei kuitenkaan näkynyt ollenkaan, oli huoli tietenkin kova, olipa lähellä tai kaukana. 

Pikaratkaisu seurantaan oli Applen Airtag. Sillä ei pysty seuraamaan ajantasaisesti, missä kissa menee, mutta pystyy etsimään lähialueelta bluetooth-kantaman puitteissa. Oman puhelimen lisäksi tag käyttää muita löytämiään iPhoneja, joten jos sellaisia sattuu lähistölle, voi sijaintitietoa saada niiden kautta. Muiden puhelimien varaan en tietenkään voinut mökkimetsässä laskea, mutta kaiken kaikkiaan tämä ajoi asiansa erittäin hyvin. 

Epäilykseni osoittautuivat oikeaksi ja enimmän aikaa Tupsu tosiaan majaili ihan lähistöllä. Ei kuitenkaan mökin alla, niin kuin olin olettanut, vaan viereisen vajan alapuolella. Sieltä se useimmiten löytyi uniltaan. Vajan alle ei mitenkään näe, mutta puhelimen Etsi-sovellus kertoi minulle, että siellä se Tupsu on, ja kun hetken aikaa odottelin herran heräilyjä, kömpi se sieltä esiin morjestamaan. 

Juhannusaattona koko Itä-Suomessa oli kaatosade koko päivän ja päätimmekin lähteä kotiin jo silloin. Toisin kuin muina aamuina ja päivinä, Tupsu ei kömpinyt vajan alta pienen odottelun jälkeen. Kun menin vajaan sisälle, sain vahvan signaalin Tupsun sijainnista: 0,7 m alapuolellani. Eipä se paljon auttanut, kun sinne vajan alle ei mistään yletä. Aika monta kertaa sain käydä houkuttelemassa herraa esille, kukapa kaatosateeseen olisi halunnut tulla, mutta lopulta alkuiltapäivästä se kömpi esiin ja pääsimme kotimatkalle.