- Onko se tyttö- vai poikakissa?
- Odotapas, isäntä tarkistaa. [kuluu pieni hetki] Narttukissa se on.
- Sepä hyvä, tullaan katsomaan.
Oheinen on pätkä keskustelua, jonka kävimme vajaat pari vuotta sitten, kun hakusessa oli tyttökissa Miirun kaveriksi ja olimme soittaneet satakuntalaisen paikallislehden 'Annetaan kissanpentuja' -ilmoituksen numeroon. Tyttökissaa toivoimme ennen kaikkea siksi, että nartuilla on yleensä pienempi reviiri ja siten ulkonaliikkumisalue kuin kolleilla.
Kauvatsalainen isäntä, monen kissan omistaja, oli sukupuolen tarkistanut ja siihen me luotimme. Pentueesta oli enää tämä yksi jäljellä, sen sisarukset, lyhytturkkiset ja rohkeammin esillä olleet, olivat jo lähteneet uusiin koteihinsa. Tämä viimeinenkin yksilö oli varattu, mutta varaajat eivät olleet tulleet hakemaan.
Pieni peikonpoikanen, siltä Tupsu ensisilmäyksellä vaikutti. Nukahti lyhyen leikkihetken jälkeen meidän isännän syliin ja aloitti kovaäänisen kehräyksen [kuorsaamisen], kun olimme sitä katsomassa. Eli sydämemmehän se heti valloitti ja lähti kanssamme kotiin.
Kului viikkoja. Mietimme, mikä nimeksi uudelle TYTTÖpennulle. Monenlaisia ehdotuksia pyöri ilmassa, mutta mikään ei tuntunut oikealta. Lopulta nimi löytyi kisun korvatupsuista, jotka olivat hyvin "valtiomiesmäiset". Siitä siis nimi Tupsu. Se sopi siksikin, että kisulla oli tapana tupsahdella esiin milloin mistäkin.
Kun pentu oli noin kuukauden asustanut meillä, oli ensimmäisen eläinlääkärikäynnin ja rokotuksen aika. Tämä vierailu toikin sitten pienen yllätyksen mukanaan. Kun eläinlääkäri teki kissalle perustarkastusta, paljastuikin karvojen alta jotain odottamatonta. Tupsu onkin poikakissa! - No, ainakin nimi sopii poikakissallekin, lohdutti eläinlääkäri meitä.
Menimme siis eläinlääkärille tyttökissan kanssa, ja palasimme kotiin poikakissan kanssa. Tätä nykyä Tupsu ei ole oikeastaan kumpaakaan, sillä ennen kuin pääsi aloittamaan ulkoilut, se kastroitiin. Ja mukavan kotipihakissa se on ainakin toistaiseksi ollut. Viihtyy kyllä ulkona kaiken mahdollisen ajan, mutta valtaosan siitä ajasta viettää oman pihan pensaissa. Reviirin laajuudesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta ei vaikuttaisi olevan kovin laaja, vaikka välillä Tupsu toki seikkaileekin myös oman pihapiirin ulkopuolella.
- Odotapas, isäntä tarkistaa. [kuluu pieni hetki] Narttukissa se on.
- Sepä hyvä, tullaan katsomaan.
Oheinen on pätkä keskustelua, jonka kävimme vajaat pari vuotta sitten, kun hakusessa oli tyttökissa Miirun kaveriksi ja olimme soittaneet satakuntalaisen paikallislehden 'Annetaan kissanpentuja' -ilmoituksen numeroon. Tyttökissaa toivoimme ennen kaikkea siksi, että nartuilla on yleensä pienempi reviiri ja siten ulkonaliikkumisalue kuin kolleilla.
Kauvatsalainen isäntä, monen kissan omistaja, oli sukupuolen tarkistanut ja siihen me luotimme. Pentueesta oli enää tämä yksi jäljellä, sen sisarukset, lyhytturkkiset ja rohkeammin esillä olleet, olivat jo lähteneet uusiin koteihinsa. Tämä viimeinenkin yksilö oli varattu, mutta varaajat eivät olleet tulleet hakemaan.
Pieni peikonpoikanen, siltä Tupsu ensisilmäyksellä vaikutti. Nukahti lyhyen leikkihetken jälkeen meidän isännän syliin ja aloitti kovaäänisen kehräyksen [kuorsaamisen], kun olimme sitä katsomassa. Eli sydämemmehän se heti valloitti ja lähti kanssamme kotiin.
 |
| Peikonpoikanen vai kissanpentu? |
Kun pentu oli noin kuukauden asustanut meillä, oli ensimmäisen eläinlääkärikäynnin ja rokotuksen aika. Tämä vierailu toikin sitten pienen yllätyksen mukanaan. Kun eläinlääkäri teki kissalle perustarkastusta, paljastuikin karvojen alta jotain odottamatonta. Tupsu onkin poikakissa! - No, ainakin nimi sopii poikakissallekin, lohdutti eläinlääkäri meitä.
Menimme siis eläinlääkärille tyttökissan kanssa, ja palasimme kotiin poikakissan kanssa. Tätä nykyä Tupsu ei ole oikeastaan kumpaakaan, sillä ennen kuin pääsi aloittamaan ulkoilut, se kastroitiin. Ja mukavan kotipihakissa se on ainakin toistaiseksi ollut. Viihtyy kyllä ulkona kaiken mahdollisen ajan, mutta valtaosan siitä ajasta viettää oman pihan pensaissa. Reviirin laajuudesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta ei vaikuttaisi olevan kovin laaja, vaikka välillä Tupsu toki seikkaileekin myös oman pihapiirin ulkopuolella.
 |
| Komiat korvatupsut, niinpä nimeksi koko kissalle tuli Tupsu. |
Onpa ihanat korvatupsut ja osuva nimi kissalla! Meidän Mymmelin kanssa kävi oikeastaan juuri kuvailemallasi tavalla. Synnyinkodissaan sitä oltiin pidetty tyttökissana, ja se olikin alkuun pieni prinsessani. Kunnes kävimme eläinlääkärissä hakemassa ensimmäiset rokotukset ja kissa paljastui pojaksi. Nimi kuitenkin jäi vielä käyttöön :)
VastaaPoistaNo voihan Mymmeliä. Lohdullista kuulla, että tätä sattuu muillakin. :)
Poista