Kirjoitin jo pari kertaa aiemmin Jeffrey Moussaieff Massonin kirjasta Kissako tunteeton? Yhdeksän kissamaista tunnetta. Kävin niissä lyhyesti läpi kirjassa kuvatut kaksi ensimmäistä tunnetta: narsismi ja rakkaus.
Alunperin ajattelin jatkaa postauksia linjalla yksi per tunne, mutta nyt on kirjaston kirjan laina-aika tullut täyteen kaikkine jatkoaikoineen enkä edelleenkään ole saanut näitä postauksia kirjoitettua. Niinpä kaikki loput tulevat yhtenä ryppäänä, vaikka tästä hieman pitkähkö tulikin. Jos tämä aihe kiinnostaa yhtään enempää, suosittelen lukemaan tuon Massonin kirjan.
Tunne nro 3: TYYTYVÄISYYS
Tästä tunteesta ei tarvinne kenenkään olla eri mieltä. Tyytyväisyyttä kissat ainakin kokevat, ja kun kokevat, se on niistä selvästi havaittavissa.
Masson pohtii luvun lopussa, mikä tekee kissalle mahdolliseksi niiden salaperäisen tyytyväisyyden, tunteen, joka muistuttaa omaa [ihmisten] tyytyväisyyttämme, mutta vaikuttaa jotenkin syvämmältä, pysyvämmältä ja jopa aidommalta. Vastaukseksi hän toteaa kissojen kyvyn elää hetkessä. Ne eivät murehdi menneitä eivätkä pohdi tulevaisuutta. Ne ovat valppaina vaaran varalta, mutta eivät huolissaan odota onnettomuutta.
"Jonkinlainen kissojen Zen taitaa olla olemassa", Masson kirjoittaa. "Itseensä vajoamisen tila, jossa ei ole jälkeäkään itsensä jumalallistamisesta; se merkitsee vain, että hyväksytään luonnollinen järjestys, jossa kaikki on kohdallaan parhaassa mahdollisessa maailmankaikkeudessa, sekoitus rauhallisuutta, tyyneyttä, turvallisuutta, auringon täyttämää kiireettömyyttä, ja iloa siitä, että elämä on hyvä."
Tunne nro 4: KIINTYMYS
Kissa kyllä kiintyy, mutta kiintyykö se enemmän paikkaan vai ihmisiin? Masson pohtii, että kissat muodostavat mielikuvan, sisäisen kartan kodistaan ja sen asukkaista, ja tämä kartta on niille kallisarvoinen. Kun se häiriintyy, vaikkapa kodin asukkaiden lähtiessä lomalle, kissa tulee erittäin levottomaksi.
Tunne nro 5: MUSTASUKKAISUUS
Omien kissojeni perusteella en usko kissojen kokevan mustasukkaisuutta. Masson on hieman eri mieltä.
Tunne nro 6: PELKO
Arkuutta ja varovaisuutta kyllä olen huomannut omissa kissoissani. Pelkoa? Enpä tiedä. Kun olimme kesälomareissulla Itä-Suomessa ja Tupsu näki pihalla valjaissa ollessaan koiran noin viiden metrin päässä, köyristi se selkänsä ja pörhisti karvansa mahdollisimman isoksi. Tai kun se aika pentuna, ulkoillessaan ensimmäisiä kertoja, eksyi naapurin koira-aitauksessa paikkaan, muurin päälle, josta ei osannut perääntyä pois koiran räksyttäessä alapuolella, sähisi sylki valuen, karvat pystyssä. Pelkäsikö se? Vai puolusti itseään outoa vihollista vastaan?
Masson kirjoittaa, että tunne, jonka havaitsemme kissoissa, ei ehkä kuitenkaan ole varsinaista pelkoa, tai edes levottomuutta, vaan tila, joka on jollakin tavoin kissoille ominainen: jonkinlainen äärimmäinen valppaus, varuillaan olo kaikkien mahdollisten vaarojen varalta. Tämä valppaus on kissan "tyytyväisen" olotilan jyrkkä vastakohta.
Tunne nro 7: VIHA
Viha on varsin voimakas tunne, kuten vastakohtansa rakkauskin. Olen samaa mieltä Massonin kanssa, kun hän kirjoittaa tästä tunteesta kissojen kohdalla näin:
"Kissojen viha on jonkin verran erilaista kuin ihmisten viha, ehkä siksi, että se on niin lyhytaikaista ja kohdistuu kokonaan vihan aiheuttajaan. Sen panevat liikkeelle vain ulkoiset seikat, toisin kuin ihmisen vihan. En voi kuvitella, että kissojen esi-isät olisivat vaellelleet yksinään Afrikan tasangoilla tuntien vihaa, joka ei kohdistu mihinkään. Epämääräinen vihan tunne ei ole kissojen ominaisuus. Emme voi myöskään sanoa, että kissat ovat vihaisia saaliilleen. Saalistaminen on toimintaa, ei tunnetta."
Mitäpä siihen lisäämään, olen samaa mieltä.
Tunne nro 8: UTELIAISUUS
No, aivan ehdottomasti. Jos mitä tyytyväisyyden lisäksi tai ohella, niin utelias kissa on! Kaikki uusi on tutkittava, laatikot kokeiltava, avoimista kaapin ovista mentävä sisälle, ja niin edelleen. Esimerkkejä kissojen uteliaisuudesta löytyy yllin kyllin. Massonkin toteaa, että uteliaisuus on terveen kissan luonnollinen olotila.
Tunne nro 9: LEIKKISYYS
En nyt oikein tiedä, onko leikkisyys mikään tunne, mutta menköön. Masson toteaa: "Tarkkailtuani kissoja koko ikäni väittäisin, että leikkisyys on niiden pääasiallinen tunnetila. Leikki synnyttää tunteita, ja kuitenkaan meillä ei ole nimiä niille tunteille, joita meissä herää leikkiessämme, ehkä siksi, että meidän aikuisten elämässä leikillä on niin pieni osa. Lasten elämässä sen sijaan leikki on tärkeintä toimintaa nuoruusikään saakka. Samaa koskee kissoja."
Alunperin ajattelin jatkaa postauksia linjalla yksi per tunne, mutta nyt on kirjaston kirjan laina-aika tullut täyteen kaikkine jatkoaikoineen enkä edelleenkään ole saanut näitä postauksia kirjoitettua. Niinpä kaikki loput tulevat yhtenä ryppäänä, vaikka tästä hieman pitkähkö tulikin. Jos tämä aihe kiinnostaa yhtään enempää, suosittelen lukemaan tuon Massonin kirjan.
Tunne nro 3: TYYTYVÄISYYS
Tästä tunteesta ei tarvinne kenenkään olla eri mieltä. Tyytyväisyyttä kissat ainakin kokevat, ja kun kokevat, se on niistä selvästi havaittavissa.
Masson pohtii luvun lopussa, mikä tekee kissalle mahdolliseksi niiden salaperäisen tyytyväisyyden, tunteen, joka muistuttaa omaa [ihmisten] tyytyväisyyttämme, mutta vaikuttaa jotenkin syvämmältä, pysyvämmältä ja jopa aidommalta. Vastaukseksi hän toteaa kissojen kyvyn elää hetkessä. Ne eivät murehdi menneitä eivätkä pohdi tulevaisuutta. Ne ovat valppaina vaaran varalta, mutta eivät huolissaan odota onnettomuutta.
"Jonkinlainen kissojen Zen taitaa olla olemassa", Masson kirjoittaa. "Itseensä vajoamisen tila, jossa ei ole jälkeäkään itsensä jumalallistamisesta; se merkitsee vain, että hyväksytään luonnollinen järjestys, jossa kaikki on kohdallaan parhaassa mahdollisessa maailmankaikkeudessa, sekoitus rauhallisuutta, tyyneyttä, turvallisuutta, auringon täyttämää kiireettömyyttä, ja iloa siitä, että elämä on hyvä."
Tunne nro 4: KIINTYMYS
Kissa kyllä kiintyy, mutta kiintyykö se enemmän paikkaan vai ihmisiin? Masson pohtii, että kissat muodostavat mielikuvan, sisäisen kartan kodistaan ja sen asukkaista, ja tämä kartta on niille kallisarvoinen. Kun se häiriintyy, vaikkapa kodin asukkaiden lähtiessä lomalle, kissa tulee erittäin levottomaksi.
Tunne nro 5: MUSTASUKKAISUUS
Omien kissojeni perusteella en usko kissojen kokevan mustasukkaisuutta. Masson on hieman eri mieltä.
Tunne nro 6: PELKO
Arkuutta ja varovaisuutta kyllä olen huomannut omissa kissoissani. Pelkoa? Enpä tiedä. Kun olimme kesälomareissulla Itä-Suomessa ja Tupsu näki pihalla valjaissa ollessaan koiran noin viiden metrin päässä, köyristi se selkänsä ja pörhisti karvansa mahdollisimman isoksi. Tai kun se aika pentuna, ulkoillessaan ensimmäisiä kertoja, eksyi naapurin koira-aitauksessa paikkaan, muurin päälle, josta ei osannut perääntyä pois koiran räksyttäessä alapuolella, sähisi sylki valuen, karvat pystyssä. Pelkäsikö se? Vai puolusti itseään outoa vihollista vastaan?
Masson kirjoittaa, että tunne, jonka havaitsemme kissoissa, ei ehkä kuitenkaan ole varsinaista pelkoa, tai edes levottomuutta, vaan tila, joka on jollakin tavoin kissoille ominainen: jonkinlainen äärimmäinen valppaus, varuillaan olo kaikkien mahdollisten vaarojen varalta. Tämä valppaus on kissan "tyytyväisen" olotilan jyrkkä vastakohta.
Tunne nro 7: VIHA
Viha on varsin voimakas tunne, kuten vastakohtansa rakkauskin. Olen samaa mieltä Massonin kanssa, kun hän kirjoittaa tästä tunteesta kissojen kohdalla näin:
"Kissojen viha on jonkin verran erilaista kuin ihmisten viha, ehkä siksi, että se on niin lyhytaikaista ja kohdistuu kokonaan vihan aiheuttajaan. Sen panevat liikkeelle vain ulkoiset seikat, toisin kuin ihmisen vihan. En voi kuvitella, että kissojen esi-isät olisivat vaellelleet yksinään Afrikan tasangoilla tuntien vihaa, joka ei kohdistu mihinkään. Epämääräinen vihan tunne ei ole kissojen ominaisuus. Emme voi myöskään sanoa, että kissat ovat vihaisia saaliilleen. Saalistaminen on toimintaa, ei tunnetta."
Mitäpä siihen lisäämään, olen samaa mieltä.
Tunne nro 8: UTELIAISUUS
No, aivan ehdottomasti. Jos mitä tyytyväisyyden lisäksi tai ohella, niin utelias kissa on! Kaikki uusi on tutkittava, laatikot kokeiltava, avoimista kaapin ovista mentävä sisälle, ja niin edelleen. Esimerkkejä kissojen uteliaisuudesta löytyy yllin kyllin. Massonkin toteaa, että uteliaisuus on terveen kissan luonnollinen olotila.
 |
| Kuva: The New Yorker |
Tunne nro 9: LEIKKISYYS
En nyt oikein tiedä, onko leikkisyys mikään tunne, mutta menköön. Masson toteaa: "Tarkkailtuani kissoja koko ikäni väittäisin, että leikkisyys on niiden pääasiallinen tunnetila. Leikki synnyttää tunteita, ja kuitenkaan meillä ei ole nimiä niille tunteille, joita meissä herää leikkiessämme, ehkä siksi, että meidän aikuisten elämässä leikillä on niin pieni osa. Lasten elämässä sen sijaan leikki on tärkeintä toimintaa nuoruusikään saakka. Samaa koskee kissoja."
Kommentit
Lähetä kommentti
Ajatuksia?