Kissapoika sairastaa

Kissapoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Lääkkehillä hoidellaan Tupsu-ystäväämme.

Kermaviili makoisa hyväks olla voisi.

Kanasuikale valkoinen ehkä avun toisi.

Patjaksensa parahin matto levitellään, 

hellimmin ja rakkaudella häntä silitellään.

Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme, 

Tupsu-raukan kuntohon aamuks ehkä saamme.

*

Meidän Tupsu, aina niin reipas kissapoika, on kipeä. Sairastelu alkoi sunnuntaina, vaikka en sitä silloin vielä edes tajunnut. Tupsu nukkui aamu-ulkoilun jälkeen koko päivän, ruoka ei maistunut eikä vesikään. Ajattelin, että se oli vain ihan väsyksissä edellisen päivän riekkumisista, kun koko lauantai oli kulunut ulkosalla. Ja että ehkä se masentui, kun sittenkin heitin sen pahasti lytätyn ruohoalustan menemään. 

Maanantaina aloin huolestua, kun sama apaattisuus jatkui. Tein sen päivän etätöitä, joten pystyin seuraamaan kisua koko päivän. Lyhyitä ulkoiluja lukuunottamatta päivä kului nukkuen. Se ei sinänsä poikkea paljonkaan normaalista, sillä valtaosa sisälläolosta kuluu Tupsulla muutenkin nukkuessa. Mutta ulkoilut ovat yleensä huomattavasti pidempiä, varsinkin kun sää oli mainion keväinen. Huolestuttavin oire oli kuitenkin syömättömyys ja juomattomuus. En saanut Tupsua syömään tai juomaan, vaikka asetin kupin kuonon alle, enkä nähnyt sen muutenkaan nauttivan mitään ravintoa. 

Tiistaina työpäivän jälkeen tarjosin sille sen takuuvarmaa herkkuruokaa, kanasuikaleita. Tulos oli sama: ei kelvannut. Tässä vaiheessa olin tietenkin lueskellut netin keskustelu- ja eläinlääkäripalstat läpi ja yksi asia oli ainakin tullut selväksi: kissalle on hengenvaarallista olla syömättä parikin päivää. 

Niinpä soitin eläinlääkäriasemalle ja pian sitten veinkin Tupsun sinne nesteytettäväksi. Lääkäriaika löytyi pari tuntia myöhemmäksi, joten sitä ennen Tupsu ehti olla tiputuksessa pari tuntia. 

Maanantaisia makoiluja

Verikokeetkin kisulta otettiin. Proteiiniarvot olivat korkealla, mutta muut normaaleja. Helpotus oli, etteivät arvot viitanneet siis ainakaan munuais- tai maksavaivoihin. Kuumetta oli 40 astetta - kuulostaa paljolta, mutta kissan normilämpökin on ihmistä korkeampi eli 38-39 astetta. Maanantaina kotona Tupsu oli tuntunut minusta kuumemmalta, joten ehkä kuumetta oli silloin enemmänkin.

Kuume ja kohonneet proteeiniarvot vihjasivat tulehduksesta, joten Tupsu sai antibioottikuurin. Ensimmäinen satsi antibioottia pistettiin lääkärillä, loput kuurista annan tabletteina kotona. Lisäksi lääkäri piikitti Tupsuun pahoinvointilääkettä, siinä toivossa, että se saisi ruokahalun palaamaan. Ennen lääkepiikkejä olisi Tupsuun ruiskutettu kamelimainen nestekyttyrä nestevarastoksi, mutta se taisi tuntua Tupsusta kovin ikävältä, koska tuli niin levottomaksi, että siitä luovuttiin. Lääkäri halusi varmistaa, että saa vielä lääkepistot annettua.

"En tykkää yhtään."

Sitten pääsimmekin palaamaan kotiin. Ruoka ei edelleenkään maistunut, mutta juomakupille Tupsu sentään suuntasi heti, mikä oli ainakin pieni parannus entiseen.

"No olipa se reissu."

Vesi maistui kotiin palattua. 

Tippahaavaan laitettu sideharso oli näin hienoa. 

Tänä aamuna annoin Tupsulle ekan tabletinpuolikkaan antibioottikuurista. Vettä se on litkinyt ainakin vähän, ruoka ei maistu. Jotta se saisi edes vähän energiaa, ostin eläinlääkäriltä toipumisruokaa, joka on sen verran mössöä, että sen saa ruiskulla kissan suuhun. Sitä Tupsu on hieman nauttinut. Ulos sen tekisi mieli kaikeasta huolimatta, mutta en ole nyt lääkärin kiellon vuoksi päästänyt. Lääkäri kielsi ulkoilun lähinnä siksi, että voisin seurailla, mitä kisun sisältä tulee hiekkalaatikkoon. 

Kerran kyllä jo uhmasin kieltoa, kun alkoi niin säälittää ja ajattelin, että ulkoilu voisi piristää Tupsua. Tarkkailin kuitenkin, minne se meni, ja pian menin perästä. Kisuliini oli asettunut pensaan juurelle, märkään maahan, mikä ei minusta vaikuttanut yhtään hyvältä paikalta kipeälle, joten nappasin sen siitä mukaani sisälle, enkä ole päästänyt ulos uudestaan. Jos Tupsu olisi täysissä voimissaan, en olisi sitä pensaan alta saanut napattua mukaani. 

Vuorokausi eläinlääkärikäynnin jälkeen tilanne on siis edelleen sama: kissa on vaisu ja voimaton, nukkuu ja nukkuu, paitsi jos pyrkii ulos. Ruoka ei maistu, mutta toisaalta väkisin annettu ruoka pysyy sisällä. Toivottavasti uni, lepo ja antibiootit auttaisivat ja saadaan Tupsu pian kuntoon!