Tupsu on ihan oma rotunsa, Kauvatsan mettäkissa. Kauvatsalta se haettiin, maatalosta metsien keskeltä, ja onhan siinä joku ripaus jotakin metsäkissaa, kun on tuollainen pitkäturkkinen, muhkea tapaus.
Näin mökillä, metsän keskellä, Tupsun metsäkissuus pääsee oikeuksiinsa. Jo viime kesän mökkireissulla metsä tuli tutuksi ja nyt siellä kuluu koko päivä aamuvarhaisesta iltaan asti. Kuluisi varmasti yökin, mutta toistaiseksi olen saanut sen napattua sisälle yöksi.
Ihan aina se ei vastaa kutsuhuutoihin, mutta kiitettävän usein kuitenkin tassuttelee esiin jostain suunnasta. Ja aina kovasti jutellen. Kunpa ymmärtäisin, mitä se sanoo! Maukuuko kenties: "Sain tänään monta makoisaa hiirtä ja sitten nukuin makoisat päiväunet tuolla mökin alla. Tämä on kiva paikka!"
Metsässä ilmeisesti riittää saalista yllin kyllin, sillä pitkän päivän päälle ruokakuppi ei houkuttele yhtään.
Mökin metsä on siis Tupsulle kuin toinen koti. Mökissä sen sijaan on jotain, mikä ei sitä oikein miellytä. Kaikki äänet säikyttävät ja silloin, kun sisällä on pakko olla, on makuusopen sängyn alla takimmainen nurkka se mieluisin paikka. Yöllä sentään nousee sängyn päälle jalkoihimme nukkumaan.
Miirulla mieltymykset menevät kutakuinkin päinvastoin, mutta siitä lisää huomenna!
Kommentit
Lähetä kommentti
Ajatuksia?