Tupsun ensiulkoilut

Koska olen tosiaan tämän kesäkuun ensimmäisen viikon lomalla enkä siten voi päivittää kotiin jääneiden kissojen tuoreita kuulumisia blogiin, ajattelin ilahduttaa teitä muutamalla pentuaikoihin vievällä postauksella.

Tässä pääset seuraamaan Tupsun ensiaskelia ulkomaailmassa. Se tapahtui suunnilleen näihin aikoihin kaksi vuotta sitten, ehkä muutamaa viikkoa aiemmin toukokuussa. Tupsu oli silloin reilu puolivuotias ja toipunut juuri kastraatioleikkauksestaan.

Nykyisinhän Tupsu on aivan hurahtanut ulkoiluun. Ei se muuta tekisikään kuin olisi ulkona, eikä se hyvällä säällä toki muuta teekään. Näin kesäkaudella se käy sisällä vain nopeasti ruokakupilla, ja toisinaan nukkumassa yön - tai päiväunet, jos pitää toipua vaikkapa tappelusta tai muusta erityisen rasittavasta toiminnasta. Vesisateellakin terassi miellyttää sisätiloja enemmän.

Ensimmäisten ulkoilukokemusten perusteella tämä ei olisi ollut odotettavissa. Tietenkin oli ihan luonnollista, että äkisti laajentunut maailma tuntui aluksi hieman pelottavalta. Ulkoilimme aluksi yhdessä niin, että olin aina lähistöllä. Tupsu viipyi ulkona korkeintaan puoli tuntia, sitten piti jo päästä takaisin sisälle.

Siitä se sitten kuitenkin pian lähti, ja Tupsu löysi ulkoilun riemun.


Ovi on auki ulkomaailmaan.

"Mitä tämä nyt oikein tarkoittaa?"

"Hui, uskaltaisinko?"

"On tässä nyt jotain outoa..."

"Mitä pyöreät silmäni oikein näkevätkään? Pensaita, puita!"

Melkoisen mietinnän ja harkinnan jälkeen oviaukosta tultiin ulos terassille.

Ja sitten jo pian kivetykselle. Varovaisen matalana piti edetä.

"Onpa outoja hajuja!"

Pikku hiljaa asento muuttui pystymmäksi.

Ja uskallettiin käydä yläterassillakin tutustumassa paikkoihin.


Kommentit