Tupsukin on peto

Toisin kuin Miiru, Tupsu ei tuo saaliitaan näytille. Siksi tulee helposti ajateltua, että ehkäpä se on luonteeltaan yhtä pehmo kuin turkiltaan eikä saalistakaan ollenkaan. No, ihan lähiaikoina olen saanut kolme todistusta päinvastaisesta eikä sitä auta enää kiistää: Tupsukin on peto. 

Ensimmäinen kerta oli pari viikkoa sitten illan jo hämärryttyä. Tupsu ei vielä ollut tullut sisälle, joten menin terassille katselemaan, näkyisikö sitä kenties. Ja sieltähän se tietä pitkin lönkytteli kotipihaa kohti. Jäin seurailemaan sen rauhallista tuloa. Autotallin kiertäminen tuntui kestävän kauan, mutta sieltä se lopulta ilmaantui pihalle. Suussaan joku jyrsijä. En tiedä, oliko se kantanut saaliinsa jo jostain kauempaa vai oliko juuri napannut autotallin nurkilta suuhunsa. Iltapalaksi se kuitenkin päätyi, joten siirryin sisälle odottelemaan, että herra saa ateriointinsa valmiiksi. 

Toinen tapaus oli noin viikko sitten ja silloin sain napattua alla olevan kuvan. Olin tulossa ulos etuovesta, lähdössä jonnekin, kun huomasin Tupsun ikkunasta. Ja sillähän oli taaskin jokin mötikkä suussaan. Katse on suunnattu tiukasti autoni alle, jossa makaili Miiru. 


"Pysy sinä vain siellä, älä tule ottamaan minun aarrettani."

Kolmas kerta oli ihan pari päivää sitten. Sytyttelin takkaa ja pidin takkahuoneen ovea auki. Kissat kulkivat siinä edestakaisin, Tupsukin. Kun takka oli syttynyt kunnolla, pistin oven kiinnemmäs ja lähdin poimimaan viinimarjoja ja karviaisia pihan reunalta. Ja kukapas siellä nurmikolla olikaan maistuvan lintusaaliin parissa. Aivan, Tupsuhan se. Linnusta oli jo puolet hävinnyt.

Tupsu on siis paitsi peto, vaikuttaa olevan myös hyvin tehokas ja nopea peto. Kun pahaa-aavistamaton saalis osuu kohdalle, siinä ei kauaa asiaa pähkäillä.

Kommentit