Lyhty ja kissa ja pimenevät illat

Valoisan ajan lyheneminen ei ole pelkästään huono juttu. Pimeinä syysiltoina on kiva polttaa kynttilöitä ja sytyttää kynttilä myös ulkolyhtyihin. Vielä on lyhtyrutiini hieman hakusessa eikä siksi ole tullut montakaan kertaa pantua kynttilöitä tähän uuteen tuulimyllylyhtyyn, mutta eiköhän se tästä pian tavaksi tule. 

Minulla on joskus ennen ollut näillä rappusilla sellaisia lasiseinäisiä lyhtyjä, mutta ne ovat niin kovin kevyitä, että hieman kovempi syysmyrsky riepotteli ne nurin ja lasit rikki. Tämän lyhdyn etuna on, että se on sen verran painava, ettei hievahtanutkaan, kun elokuussa oli se melkoisen hurja myrsky. Jospa tämä siis kestäisi talvenkin tuiskut. Ja toinen etu on, ettei tässä ole laseja eli ainakaan lasit eivät rikkoudu, vaikka lyhty kaatuisikin.