Viime kesänä istutin pihalle kaksi alppiruusua. Ne eivät ole vuoden aikana vielä hirveästi kasvaneet kokoa, mutta kumpikin kyllä kukki vienosti tänä vuonna. Istutin niiden kaveriksi vielä yhden alppiruusun lisää, ja samaan rykelmään myös pari kuunliljaa ja yhden tummalehtisen perennan, jonka nimen olen jo unohtanut.
Ostin nämä uudet itse asiassa tarkoituksenani istuttaa ne keskellä pihaa olevan särkyneen sydämen liepeille. Särkynyt sydän jäi orvoksi keskelle pihaa, kun kaadoimme pois puun, jonka juurelle se oli istutettu. Puu, terijoensalava, sai lähteä, koska oli ollut ihan lehdetön jo useamman vuoden.
Mutta niin, miksi nämä eivät sitten menneetkään särkyneen sydämen kaveriksi?
No, kaupassa muistelin, että se paikka olisi puolivarjoinen, mutta kun sitten seurasinkin sitä tarkemmin pari päivää, havaitsin, että siihenhän paistaa aurinko lähes koko päivän ajan. Niinpä etsin näille uusille ostoksilleni hieman varjoisamman paikan ja sehän löytyi noiden viime kesän istutusten luota.
 |
| Tupsukin viihtyy varjoisassa paikassa. |
 |
| Vaatimatonta kukintaa. |
Kommentit
Lähetä kommentti
Ajatuksia?