Helleverhot

Asumme nyt viidettä kesää nykyisessä talossamme. Muutamana kesänä tätä ennenkin olen satunnaisesti kaivannut jonkinlaista aurinkosuojaa terassillemme, mutta tarve on ollut niin ohimenevä, etten ole saanut aikaiseksi tehdä asian eteen mitään. 

Nyt on kuitenkin paahdetta riittänyt sen verran paljon, että jotain oli pakko keksiä. Varsinkin kun oli tulossa useampi satsi kesävieraita käymään ja heidän kanssaan olisi kiva syödä sisätilojen sijaan terassilla - mikäli vain aurinko ei siihen liikaa porottaisi. 

Päädyin mahdollisimman yksinkertaiseen ratkaisuun, joka hyödyntää katossa jo valmiiksi olleita koukkuja. Kangas löytyi Eurokankaan viiden euron alekankaista, joten sekään ei ollut iso sijoitus tähän kokeiluun. Ompelin siis ihan vain perusverhot, jotka on nipsuilla kiinnitetty  katonrajan koukkuihin. 

Ensimmäisenä iltana, kun olin saanut ensimmäiset verhot roikkumaan terassille, ei tuullut yhtään, joten verhot pysyivät nätisti paikoillaan. Seuraavana päivänä sain valmiiksi toisen sivustan verhot ja ripustin ne paikoilleen. Sää oli muuttunut tuulisemmaksi ja sainkin todeta, etteivät verhot tietenkään pysy paikallaan tuulessa ihan sellaisenaan. 

Niinpä virittelin verhojen sivuihin narut, joilla ne saa kiinnitettyä sivutolppiin. No, sekään ei vielä riittänyt, vaan keskellekin piti saada kiinnitystä. Niinpä tein kankaasta vielä pitkät narut, jotka ompelin kiinni verhojen keskireunoihin ja joilla verhot saa kiinnitettyä alhaaltakin johonkin. 

Narujen jälkeen verhojen heikoin lenkki ovat nipsut: ne eivät kestä kovin kovaa tuulta. Niinpä verhoille on tiedossa vielä jatkotuunailua siten, että nipsut korvautuvat purjerenkailla. Mutta voi olla, että se jää ensi kesään. Joka tapauksessa verhot ovat hoitaneet hyvin hommansa eli estäneet auringon paahteen terassilta, jolloin siellä on pystynyt oleskelemaan läpi päivän. 

Ensimmäisenä iltana ei tuullut ollenkaan, joten verhot pysyivät nätisti paikoillaan.

Täysvarustus. 

Toisella sivulla ei alhaalla ole mitään luontevaa kiinnityspaikkaa naruille, joten 8 kg:n kahvakuula pääsi hyötykäyttöön.

Toisella sivulla löytyy keskeltä sopiva tappi, johon narut saa solmittua. 

Koska verhojen tuulenkestävyys ei ole kovin hyvä, otan ne aina yöksi pois. Ensin kikkailin keittiönjakkaran kanssa niitä paikoilleen ja pois, mutta nyt apuna on tällainen kepakko.