Moni on ehtinyt juhlistaa etätöiden vuosipäivää jo muutama päivä minua aiemmin. Meillä työpaikalla reagoitiin tilanteeseen hieman hitaammin, ja niinpä etätöihin siirryimme vuosi sitten tällä viikolla vasta keskiviikkona, ja sekin pitkälti kollegani kanssa ominpäin tehdyllä päätöksellä. Pomo ja yritys muutenkin havahtui vasta työntekijöiden oma-aloitteiseen etätyösiirtymään. No, hyvin tässä on ehditty tätä etätyöelämää viettää pienestä alkuviiveestä huolimatta.
Vuosi sitten tämän viikon maanantaina istuin kampaajalla, kun kuulin siellä radiosta uutiset, joissa suositeltiin yli 70-vuotiaita pysymään kotona ja ilmoitettiin mm. kirjastojen menevän kiinni. Tietenkin suuntasin heti kampaajalta kirjastoon lainaamaan ison pinon kirjoja, joilla pärjäsinkin hyvin sen sulkuajan yli.
Ihminen on sopeutuvainen eläin ja niinpä tämä nykyinen hiljaiselo, enimmäkseen kotona ja lähialueilla pysytteleminen, ihmisten vältteleminen, tuntuu jo ihan normaalilta. Kun viikonloppuna katselin vuoden 2019 kuvia - ulkomaan matkoja, Ed Sheeranin konsertin ihmistungosta - tuntuivat ne jotenkin oudoilta, kuin toisesta todellisuudesta. Jännä nähdä, miten nopeasti pandemian jälkeen palaamme samaan, tai kuinka kauan menee, että vieraan ihmisen yskimiseen tai aivastamiseen ei kiinnitä mitään huomiota.
Etätyöläisyyden vuosipäivän kunniaksi päätin esitellä pari alkuvuoden ompelutuotostani eli tunikaa. Tunika yhdessä legginsien ja pitkien villasukkien kanssa on ollut tämän talven ehdoton suosikkityöasuni. Näissä kuvista olevista tunikoista olen tosin käyttänyt toistaiseksi vain alempaa eli kukikasta. Tuo inkakuvioinen on polyesteriä tai jotain muuta keinokuitukangasta niin, että se on pakkaskeleillä ollut liian sähköinen käytettäväksi. Ehkä se pääsee käyttöön tässä kevään mittaan.
Alunperin olin ostanut tuon inkakuvioisen, palakangaslaarista löytyneen kankaan tehdäkseni siitä kietaisumekon, mutta se jäi tekemättä ja niinpä hyödynsin osan kankaasta tähän tunikaan. Muistaakseni kangasta edelleen jäi sen verran paljon, että siitä saa tehtyä vielä ainakin toisen tunikan tai lyhyen mekon. Jospa kesän lähestyessä saan jotain tehtyäkin.
Tämän sinipohjaisen kankaan ostin viime kesänä alunperin tehdäkseni äidilleni siitä olohousut. Ja teinkin housut, mutta kangasta jäi vielä tämän tunikan verran. Tämä tunika on minulla päällä lähes päivittäin, onpa jopa nytkin, kun kirjoitan tätä tekstiä.
 |
| Karusellivillasukat sopivat värien puolesta hyvin tämän tunikan asusteeksi. |
Kommentit
Lähetä kommentti
Ajatuksia?