Pääsiäisen autoajelu

Meidän oli tarkoitus olla - ja melkein oltiinkin - tähän aikaan sukuloimassa synnyinseuduillani. Ensimmäisen kerran pandemian aikana otettiin kissat mukaan ja suunnattiin perinteiselle pääsiäisreissulle. Vähän jännitin, miten ne mahtavat automatkaan suhtautua reilun kahden vuoden tauon jälkeen. 

Hienosti sujui, kissojen osalta. Miiru meni ihan vastustelematta koppaansa, mistä tuli vaikutelma, että ehkä siitä oli kiva päästä kerrankin mukaan, eikä vain me aina lähdetä ja jätetä niitä kotiin. Ja tuttuun tapaan matkan aikana kopasta ei kuulunut pienintäkään miukaisua. Piti aina välillä tarkistaa, että tulihan se kissa oikeasti mukaan. 

Myös Tupsu oli mainio autokissa. Jonkin aikaa (parikymmentä kilometriä) kesti, että hän sai könyttyä laatikon päälle ja aluksi se onnistui vain peräpää meihin päin. Aiempien reissujen maukukonserttia tai pissakakkashow'ta ei esitetty, mikä ei meitä isäntäväkeä haitannut ollenkaan. 

Alkutilanne. Luulisi, että tuossa penkillä olisi kivempi tehdä matkaa kuin laatikon päällä.

Vaan ei, jokin tässä paikassa selvästi viehättää. 

Kissat kyydissä pääsimme liikkeelle pahimman ruuhkan alta ja ajelimme jo noin puolet matkasta eli reilun 200 kilometriä lähestyen taukopaikkaa, kun isännän esimies soitti töistä. Ja kertoi hänen altistuneen tänään työpaikalla, lounaalla tarkemmin sanottuna. 

Kaarsimme taukopaikalle miettimään asiaa. Niin harmillista kuin se olikin, niin eihän asiassa ollut kuin yksi oikea ratkaisu: kääntyä takaisin kotiin. Meidät olisi kyllä otettu vastaan suunnitellussa majapaikassamme, mutta emme olisi kehdanneet kiertää kaikkia lukuisia kyläpaikkoja, mikä kuitenkin on aina iso osa tuolla suunnalla vierailua. Sairastimme kumpikin koronan joulun ja loppiaisen välillä, mutta ilmeisesti siihenkään ei enää voi luottaa, että siitä saatu vastustuskyky kantaisi näin pitkälle. 

Niinpä teet juotuamme käänsimme autonnokan takaisin alkupistettä kohti ja ajelimme takaisin kotiin. 

Voinette kuvitella kissojen ihmetyksen, kun reilun viiden tunnin ajomatkan jälkeen olimmekin takaisin kotona. Kauan ne eivät sitä kuitenkaan jaksaneet ihmetellä, vaan ottivat ilon irti ja vetreyttivät automatkasta jäykistyneitä jäseniään reippaalla ulkoliikunnalla. 

Blogin kannalta tämä pääsiäissuunnitelmien muutos oli sikäli positiivinen juttu, että nyt pitkästä aikaa on aikaa tällekin ja niinpä yritän tässä näiden "ylimääräisten" vapaiden aikana saada tehtyä postaukset kevään tekeleistä. Mutta täytyy sanoa, että kyllä harmittaa. Kiirastorstaina alkumatkan aikana tuntui jo niin normaalilta, mutta niinpä taas tuli muistutus, että pandemia ei tosiaankaan ole ohi. Toivomme nyt tietenkin, että välty(i)mme uusintatartunnalta. 

Pääsiäisruohon osalta ollaan jo tässä vaiheessa.

"Ai mitä? Eikös tää tätä varten ole? Jos toiveita saa esittää, niin tää sais olla kyllä vähän isompi tää alusta."

Ja loppuun vielä video Tupsun "ruohokäsittelystä", mikäli se vain näkyy.