Kissaneule

Mikähän siinä onkin, etten yhtään innostu Novitan nykyisistä neulelehdistä, pois lukien tietenkin sukkalehdet, mutta kirpputorilta on mukaani tarttunut jo useampikin vanha lehti. Tuorein hankinta on kevään 2008 numero, jossa on useampikin malli, joka houkuttelisi neulomaan. Ei puutu kuin aika ja kärsivällisyys alkaa neuloa niitä. 

Yhden malleista jo toteutinkin, kissakuvioisen lapsen puseron. Ei taatusti mikään ihme kenellekään, että kissapusero innostaa minua. Lisäksi löysin lankalaatikostani puseroon sopivat puuvillalangat, tai ainakin pinkin, vihreän (petroolin) ja keltaisen. Valkoista jouduin ostamaan lisää. 

Alkuperäinen ohje on Novitan Tennessee-langalle, jota ei enää ole saatavilla. Minulta löytynyt lanka on Hjertegarn Cotton nr. 8. En enää muista, mitä tarkoitusta varten olin näitä lankoja ostanut. Keltaisesta on jokin hämärä muistikuva, että olin suunnitellut neulovani siitä itselleni keväisen/kesäisen puseron (useampi vuosi sitten), ja olin kai vähän sitä aloittanutkin, mutta sitten purkanut pois. Petroolista ja pinkistä ei sen sijaan ole mitään käsitystä. 

Mutta eipä se mitään. Tähän neuleeseen ne tarjosivat loistavan väriyhdistelmän. Tykkään itse enemmän petroolin ja pinkin kuin pinkin ja vihreän yhdistelmästä. 

Tämän verran lankoja jäi vielä neuleen valmistuttua.

Neuloin langoilla koetilkun ja sitä tehdessä totesin, etten osaa puuvillalangoilla neuloa siistiä edestakaista kuvioneuletta. Siksi päätin neuloa puseron alkuperäisen ohjeen vastaisesti suljettuna kaarrokeneuleena. Villatakista tuli siksi villapusero. Nappilista nappeineen jäi pois, samoin kaulus, jonka kyllä paidan vastaanottajan äiti pyysikin poistamaan, jos mahdollista. 

Tästä alkuperäisestä mallista vihreä vaihtui petrooliin ja neuletakki umpinaiseksi neuleeksi.

Kissanaamat saivat silmänsä silmukoiden - hyvää palaveritekemistä muuten.

Joskus muistan päätellä langat jo kirjoneuletta neuloessa. Tällä kertaa en, joten päättelyä riitti. 

Laskeskelin mittoja kaarroketta varten aiemmin neulomani traktorineuleen ohjeella.

Ylemmässä kuvassa lankojen määrä alkutilanteessa, alemmassa kuvassa se, mitä jäi jäljelle. Ei paitaan siis lopulta paljonkaan kulunut. Vajaat kaksi kerää pinkkiä, suunnilleen kerä petroolia, valkoista noin yksi kerä ja keltaista ihan vähän (kuvan mukaan keltainen olisi lisääntynyt :), mutta yksi kerä on laatikossa.

Koska päätin neuloa paidan kaarrokkeena, jouduin muokkailemaan ohjetta. Luultavasti yläosan mittasuhteet ovat hieman pielessä, ainakin kaula-aukko näyttää kovin leveältä. Ja vaikka tein mallitilkun, josta laskin tiheyttä, ei koko osunut ihan kohdalleen. Tähtäsin kokoon 104, mutta tämä on kokoa 110. Mutta kuten paidan vastaanottajan äiti totesikin, parempi, että on liian iso kuin jo valmistuessaan liian pieni. Paita ei ole vielä päätynyt vastaanottajalleen, eikä tässä tietysti mikään kiire olekaan, kun tästä tuli yli-iso.