Ohhoijaa, äskeinen viikonloppu ei ollut kovin rentouttava. Pieni flunssantynkä vaivasi, ja sen lisäksi kisut aiheuttivat muutaman harmaan hiuksen minulle.
Annetaanpa Tupsun kertoa:
"Kaikki alkoi perjantaina, kun asetuin aamu-ulkoilun jälkeen nokosille poikkeuksellisesti sohvalle. Luulin, että emäntä olisi päivän kotona ja hoitaisi ovenavaajan hommaansa niin kuin kuuluu. Miiru kyllä väittää kuulleensa emännän sanovan, että lähtee töihin, mutta minä en sellaista muista. Kun sitä liirumlaarum-lepertelyä tulee jatkuvana syöttönä ("HeiTupsu,kivakuntulit,ihanakisu,voikunoletsöpö..."), niin jossain vaiheessa kissan on vain suljettava korvansa, Sitä paitsi jotenkin ramasi ja sohva veti makeasti puoleensa."
"No, siinähän kävi sitten niin, etten päässyt ulos, ennen kuin emäntä tuli töistä kotiin. Koko pitkä päivä sisällä, niin tylsää! Koska ulkoilun määrä on vakio, venytin päivää sitten toisesta päästä. Siitäpä tulikin sitten palautetta. Kuulemma kahden aikaan yöllä ei ole kissalle sopiva kotiintuloaika. Kuulemma nukkumaanmenoaika oli jo ajat sitten, eikä emäntä saa unta, jos en ole sisällä. No, ei pidäkään saada unta, sillä pitäähän minulle avata ovi sitten, kun olen valmis tulemaan sisälle."
"Huolimatta tuosta hieman venähtäneestä paluuajasta halusin tietenkin lauantaiaamuna normiaikaan ulos. Jouduin ihan nostamaan volyymia, kun ei tunnustelevat miukaisut tehonneet. En oikein vieläkään käsitä, mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä olinkin autotallissa. Se on siitä pirullinen paikka, ettei se ole ulkotila eikä sieltä saa ovea auki takaisin sisällekään, kun se on sellanen jotenkin erilainen, painavampi. Miiru-höpsö oli siellä myös, ihan omin tassusin sipsutelleena, ehkä se otti sen jonkinlaisena seikkailuna."
"Ulkona oli sitten jo ihan valoisaa, kun meidät vihdoin sinne päästettiin. Vaikka aika paljon väsyttikin, niin en tehnyt samaa virhettä kuin perjantaina. Nukuin terassin sohvalla, niin en ollut riippuvainen ovienavailuista - paitsi ruokailuja varten. Lauantaina ovipalvelu kyllä toimikin niin kuin kuuluu."
"Illasta sitten myönnyin ja asetuin yöunille jo puoli kympiltä, sisällä, makuuhuoneen sängyllä. Ehkä emäntä oli sit tyytyväinen. Mutta seuraavana päivänä selvisi, että samalla kun minä olin autuaasti ja turvallisesti unten mailla, oli vuorostaan isosisko omilla reippailuillaan. Joista se kotiutui vasta AAMULLA puoli seiskan jälkeen. Oliko se sitten reilua?"
No ei ollut, toteaa viikonlopun vähäisillä yöunilla viettänyt, mutta kisujen ilmaantumisesta helpottunut emäntä.
Annetaanpa Tupsun kertoa:
"Kaikki alkoi perjantaina, kun asetuin aamu-ulkoilun jälkeen nokosille poikkeuksellisesti sohvalle. Luulin, että emäntä olisi päivän kotona ja hoitaisi ovenavaajan hommaansa niin kuin kuuluu. Miiru kyllä väittää kuulleensa emännän sanovan, että lähtee töihin, mutta minä en sellaista muista. Kun sitä liirumlaarum-lepertelyä tulee jatkuvana syöttönä ("HeiTupsu,kivakuntulit,ihanakisu,voikunoletsöpö..."), niin jossain vaiheessa kissan on vain suljettava korvansa, Sitä paitsi jotenkin ramasi ja sohva veti makeasti puoleensa."
 |
| Perjantain unipaikka |
"No, siinähän kävi sitten niin, etten päässyt ulos, ennen kuin emäntä tuli töistä kotiin. Koko pitkä päivä sisällä, niin tylsää! Koska ulkoilun määrä on vakio, venytin päivää sitten toisesta päästä. Siitäpä tulikin sitten palautetta. Kuulemma kahden aikaan yöllä ei ole kissalle sopiva kotiintuloaika. Kuulemma nukkumaanmenoaika oli jo ajat sitten, eikä emäntä saa unta, jos en ole sisällä. No, ei pidäkään saada unta, sillä pitäähän minulle avata ovi sitten, kun olen valmis tulemaan sisälle."
"Huolimatta tuosta hieman venähtäneestä paluuajasta halusin tietenkin lauantaiaamuna normiaikaan ulos. Jouduin ihan nostamaan volyymia, kun ei tunnustelevat miukaisut tehonneet. En oikein vieläkään käsitä, mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä olinkin autotallissa. Se on siitä pirullinen paikka, ettei se ole ulkotila eikä sieltä saa ovea auki takaisin sisällekään, kun se on sellanen jotenkin erilainen, painavampi. Miiru-höpsö oli siellä myös, ihan omin tassusin sipsutelleena, ehkä se otti sen jonkinlaisena seikkailuna."
"Ulkona oli sitten jo ihan valoisaa, kun meidät vihdoin sinne päästettiin. Vaikka aika paljon väsyttikin, niin en tehnyt samaa virhettä kuin perjantaina. Nukuin terassin sohvalla, niin en ollut riippuvainen ovienavailuista - paitsi ruokailuja varten. Lauantaina ovipalvelu kyllä toimikin niin kuin kuuluu."
 |
| Lauantain unipaikka |
"Illasta sitten myönnyin ja asetuin yöunille jo puoli kympiltä, sisällä, makuuhuoneen sängyllä. Ehkä emäntä oli sit tyytyväinen. Mutta seuraavana päivänä selvisi, että samalla kun minä olin autuaasti ja turvallisesti unten mailla, oli vuorostaan isosisko omilla reippailuillaan. Joista se kotiutui vasta AAMULLA puoli seiskan jälkeen. Oliko se sitten reilua?"
No ei ollut, toteaa viikonlopun vähäisillä yöunilla viettänyt, mutta kisujen ilmaantumisesta helpottunut emäntä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ajatuksia?