Kasseja ja kissoja - ja kaikkea siltä väliltä

Suuren Huiviviikon päättää tämä toistaiseksi viimeisimpänä valmistunut huivi. Seuraava huivi on jo työn alla, joten lisää huiveja on luvassa - toivottavasti - myöhemmin syksyllä.   Lankana tässäkin on Alize Angora Gold Simli, mutta tällä kertaa Batik eli monivärinen ja värinä turkoosi, kuten kuvista näkee. Lankaa kului hieman vajaa kaksi kerää.  Ohje on taaskin ihan muualta kuin villahuivikirjasta. Huivin malli on Dropsin ' Thoughts of Ireland '. Minua viehätti ohjeessa sen vaihtelevuus eli melkein joka kerros on edellisestä poikkeava. Verrattuna vaikkapa edellisellä kerralla esittelemääni valkoiseen neulottuun huiviin tätä oli tuon vaihtelevuuden vuoksi kiinnostavampaa tehdä. Sekin virkkaamisessa on etuna neulomiseen, että tuotoksen kokonaisuuden hahmottaa jo tehdessä. Valkoinen huivi neulottiin ylhäältä alaspäin ja oli koko neulomisen ajan myttynä pyöröpuikoilla, joten lopputuloksen näki vasta, kun viimeisen kerroksen päätteli. Kirjavalla langalla tämä huivi näyttää melko lai

Tämä valkoinen huivi on oikeastaan järjestyksessään kolmas, jonka aloitin. Toisena aloittamani jäi nimittäin hetkeksi aikaa kesken, kun lanka ei riittänytkään. Lankaa odotellessa aloitin tämän valkoisen huivin ja neuloin sitten, vaikka lankatilaukseni tulikin suorastaan hurjan nopeasti perille (tein tilauksen torstai-iltana ja minulla oli langat jo maanantaina).   Huivin ohje on ' Neulomisen iloa, neulehuiveja ' -lehdestä. Lehtihyllyt ovat vaarallisia, kun siellä on näitä houkutteita. Vaikka minulla siis oli jo kotona 52 villahuivin ohjetta sisältävä kirja, en voinut vastustaa kiusausta ostaa tätä lehteä. Eikä se suinkaan ole ainoa neuleohjelehti, joka on tänä syksynä tullut ostettua... mutta niistä lisää joskus toiste. Ohjeita on vain niin ihana selailla, ihan sama,  onko koskaan oikeasti edes aikaa neuloa niitä kaikkia.  Mutta tämän siis lehden ohjeista neuloin. Kesälomareissulla tieni vei muun muassa Haminaan ja siellä suloiseen Käsityöliike Maijukkaan . Eihän tietenkään pit

Talvi tekee tuloaan ja mikäpä sen ihanampaa kuin kääriytyä lämpimän huivin suojiin viileinä päivinä. En ole ollut mikään "huivi-ihminen", mutta sain pari vuotta sitten joululahjaksi hartiahuivin, jota olen käyttänyt ahkerasti. Nostan sen harteilleni viikonloppu- ja muina vapaa-aamuina, kun luen Hesaria nojatuolissa, eikä sitten enää tämä vilukissa palele kylmimpinä talvipäivinäkään.  Jakaakseni samaa lämmön kokemusta lähipiirille päätin neuloa tänä syksynä huiveja. Lisäksi villasukkia alkaa olla jo liikaakin valmiina, joten huivit ovat siksikin hyvää vaihtelua. Huivin parissa myös kuluu enemmän aikaa kuin sukkaparin, joten ei tarvitse olla ihan koko aikaa miettimässä, mitä seuraavaksi neuloisin. Toki sama on homman kääntöpuoli: valmista ei tule yhtä nopeasti.  Toistaiseksi olen saanut valmiiksi kolme huivia, jotka nyt tämän "huiviviikon" aikana esittelen. Kieltämättä "huiviviikko" kuulostaa vähän liialliselta tällä määrällä, mutta koska blogissa on aiemmin

Jokainen vuodenaika on vuorollaan suosikkini. Niin syksykin, ainakin tällaisina upean aurinkoisina syyspäivinä, jolloin puut ja pensaat vielä hehkuvat mahtavan värikkäinä. Ja sadepäivinä on kiva käpertyä sohvannurkkaan katselemaan jotain hyvää telkkarista, sytyttää kynttilät, ehkä laittaa takkaankin tuli ja vain nauttia olostaan. Marraskuun harmautta en tosin odota, kun ei ole tänäkään syksynä tiedossa pakomatkaa ulkomaille sen koittaessa. Mutta siihen on vielä aikaa, sitä ennen voin nauttia syksyn väriloistosta ja auringon pilkahduksista.  Myös kisut ottavat ilon irti hyvästä syyssäästä. Tässä heidän touhujaan tältä iltapäivältä.  "Naapuri taitaa tuolla tehdä jotain syysvalmisteluja. Me täällä otetaan vähän rennommin." "Valvontahommia tässä." "Tupsu tuolla taas kuvittelee olevansa vakoiluhommissa." "On tärkeää tarkistaa kukkapenkin syyskunto." "Tiedoksenne vain, että tämä meidän kotikurki ei matkusta talveksi etelään." "En matkust

Nämä keltaiset sukat tuli neulottua jo keväällä ja postauksenkin olin niistä aloittanut jo silloin, mutta jostain syystä se oli jäänyt kesken. Malli on Niina Laitisen Levottomat, joka löytyy Villasukkien vuosi -kirjasta. Lankana tässä on Alize Lanagoldia eli samaa, josta neuloin Kirsikankukkasukat  ja Takatalvisukat .  Kaikki nämä eri värien kerät olin ostanut samaan aikaan Tallinnan Karnaluksista juuri pandemian alla. En oikein ymmärrä, miten olinkaan päätynyt tällaiseen väripalettiin, mutta hyvinhän näille on nyt löytynyt käyttöä. Tosin, kun sukkiin on kulunut kustakin kerästä vasta vain pieni osa, on niitä vielä runsaasti jäljellä. Täytynee siis käynnistää pian neulontakausi ja alkaa kuluttaa näitäkin lankoja hyötykäyttöön.  Nämä aurinkoiset sukat olivat mukavan kevyet, mutta kuitenkin lämpimät käyttää kesällä ennen hellejaksoa. Helteiden aikaan ei toki sukkia tarvinnut ja sillä välin nämä ovat kätkeytyneet jonnekin eli en ole voinut ottaa vielä uudelleen käyttöön.