Nyt se sitten tuli. Tämän syksyn ensimmäinen räntäsade. Kissat ovat ihan ihmeissään, ja hieman masentuneita. Kukapa ei olisi, kun taivaalta sataa märkiä rättejä.
Olin aamupäivän kotona etätöissä, ja sain avata ulko-ovea tiheään tahtiin. Tupsu ei osannut päättää, ollako sisällä vai ulkona. Aina se optimistisesti halusi takaisin ulos, vain tullakseen muutaman minuutin päästä lannistuneena takaisin. Kylmää ja märkää, ei kiva.
Illansuussa sama toistui, kunnes lopulta kissat uskoivat, että tämä on nyt tätä. Jos haluaa ulkoilla, on se vain kestettävä. Ja tokihan reviirit on tarkistettava, oli keli mikä tahansa.
Hämärä hiipi jo maille kuvia ottaessa, siksi ne ovat pikkuisen epätarkkoja.
 |
| Talven ensihiutaleet mustalla turkilla. |
 |
| Sateensuojassa istuskelua oli tänään paljon. |
 |
| Tupsu katseli minua tänään useaan kertaan hieman syyttävästi: "Miksi sinä tilasit tällaisen kelin?" Voi Tupsu, kun minä en voi kelille mitään. |
 |
| Niin, siellä sataa vaan. |
Kommentit
Lähetä kommentti
Ajatuksia?