Ihana jälleennäkeminen

Palasimme matkalta kotiin eilen. Vaikka loma olikin ihana, oli myös ihana palata kotiin. Eikä vähiten siksi, että täällä odotteli kaksi ihanaa kissaa, joita ehtikin jo tulla ikävä. Matkakohteemme oli tällä kertaa siten poikkeuksellinen, ettei siellä ollut yhden yhtä kissaa eli ei ollut lohtuna korvikesiliteltäviä.

Keinutuoli kelpaa jo lekoilupaikaksi.

Kissathan eivät tunteitaan paljasta, joten arvoitukseksi jäi, oliko kisuillamme ollut yhtään ikävä meitä ja mitä ne oikeasti tuumivat paluustamme. Sen verran uskaltaisin kuitenkin veikata, että Miiru oli paluustamme tyytyväinen. Se pyöri kiinnostuneena minun ja laukkujen ympärillä, kunnes sitten piiloutui sohvan alle seurailemaan vahdinvaihtoa hoitajilta kotiväelle. Helposti sain sen kuitenkin sieltä esiin, kun vain laitoin raksuja "pelilaudalle". Se temppu toimii aina - ja erityisesti nyt, kun ilmeisesti lomamme aikana pelilauta oli vähemmällä käytöllä.

Miirua hemmottelin - tai Miiru hemmotteli minua - eilen paljolla syliajalla, mikä sai aikaan tyytyväistä kehräystä meissä molemmissa. Se sai myös normaalia useammin raksuja pelilautaansa, ja osasi niitä kyllä pyytääkin. Illalla se tuli seuraksemme takkahuoneeseen, mikä oli jo hyvin selvä merkki, että jonkinmoista ikävää oli podettu.

Takkahuoneseuralainen eilen illalla.

Ja vähän rennomminkin siinä saattoi ottaa.

Tupsu sen sijaan lämpeni paluuseemme hitaammin. Silitellä kyllä sai ja se sai aikaan kehräystä, mutta sylitykset eivät kelvanneet eilen. Tänään sentään jo vähän paremmin. Lomamme aikana Tupsu on pörhistynyt eli talviturkki on mukavasti jatkanut kehittymistään. Ja onhan se nyt tarpeenkin, kun talvi on tullut!

Talvikeli on tuonut myös muutoksia kissojen ulkoilutottumuksiin. Niihin onkin nyt totutteleminen. Tuntuu oudolta, kun ne viihtyvät sisällä paljon aiempaa enemmän. Esimerkiksi eilen kumpikaan ei halunnut ulos koko päivänä paluumme jälkeen. Voihan sen ottaa myös merkkinä siitä, että halusivat olla meidän seurassa, mutta se nyt olisi jo melkoista toiveajattelua. No, joka tapauksessa nautin suuresti tästä lisääntyneestä yhteisestä ajasta.

Eilen Tupsulla oli vähän mökötysmeininkiä - tai siltä se ainakin vaikutti.

Tällainen pörröturkki se näin talven alla on.

Mietin eilen koko iltapäivän ja illan paluumme jälkeen, mikä Tupsussa vaikuttaa niin erilaiselle - pörhemmän turkin lisäksi. Vasta päivän päätteeksi tajusin sen: Tupsu ei ollut päästänyt pienenpienintäkään miukaisua. Yleensä se on tosi kova juttelemaan ja ilmaisemaan toiveitaan maukumalla ja nyt - ei mitään. Enpä olisi uskonut kaipaavani sen mau'untaa, mutta niin vain on! Hiljaisuus jatkui tänäänkin. Yhden yksittäisen maukaisun sentään kuulin juuri äsken, kun Tupsu käväisi huoneen ovella maukaisemassa. Eli ääni on tallella! Tämä maukaisu oli ilmeisesti vain ilmoitus, että hän on tässä menossa nyt nukkumaan, hyvää yötä. 

Olivatpa kissat paluustamme mitä mieltä tahansa, minusta oli tietenkin aivan ihanaa päästä taas takaisin niiden seuraan! Ihanaa olla kotona.