Miirun ensimmäinen joulu

Miiru tuli meille tasan kolme vuotta sitten, eli jouluaattona 2013, Essu-siskonsa kanssa. Kissojen meille tulo sujui aivan toisin kuin kaikissa kissanhoito-oppaissa ohjeistetaan... Kas näin.

Ensinnäkin oppaat tietysti sanovat, ettei kissaa pidä antaa joululahjaksi. No, Miiru ja Essu olivat joululahja meille. Kylläkin pitkään harkittu ja toivottu, eikä mikään yllätys. Minulle kissojen piti kyllä olla täydellinen yllätys, mutta Facebook-pirulainen paljasti yllätyksen kissojenetsintävaiheessa.

Toiseksi ohjeet sanovat, että uudessa kodissa kissan pitäisi päästä tutustumaan paikkoihin jostain pienestä tilasta, kuten vaikkapa kylpyhuoneesta, aloittaen. No, meillä kissat pääsivät ulos kopastaan keskellä talon isointa huonetta eli olohuonetta. Sieltä onneksi löytyi sohva, jonka alle ja uumeniin oli hyvä suojautua.

Ja kolmanneksi opaskirjat toteavat, että kissa kannattaa hankkia rauhallisena ajankohtana, jolloin ympärillä on mahdollisimman vähän hälinää ja häiriötä. No, tuona jouluaattona meille joulunviettoon kokoontuivat mieheni vanhemmat ja sisarukset perheineen niin, että meitä oli kaikkiaan 12 ihmistä, joista lapsia neljä. Hälinää ja ääntä siis riitti. Voi kisupoloiset. Niitä ei siinä joulun aikaan kovin paljon näkynytkään, vaan ne pysyttelivät sohvan kätköissä valtaosan ajasta. Vain yöllä, kun me muut nukuimme, uskaltautuivat kissanpennut hieman liikkumaan ympäri taloa.

Eikä tässä vielä kaikki. Kun jouluvieraat poistuivat ja talossa alkoi vihdoin olla mukavan rauhallista, lastasimme kissat autoon ja lähdimme sukuloimaan Itä-Suomeen. Taas pitkä automatka ja uusia paikkoja tutustuttavana. Vasta kun sieltä palasimme kotiin muutaman päivän päästä, saivat kisut vihdoin rauhassa aloittaa kotiutumisen meille.