Vielä kerran joulutunnelmia

Arki on koittanut, mutta palataanpa vielä kerran menneeseen jouluun ja siihen, miten se meidän kissoilla tällä kertaa anoppilan saunamökissä sujui. 

Miirulle mökki oli selvästi tuttu paikka. Reippaasti se heti tutki mökin nurkat eikä kauaa kestänyt, kun vanha tuttu lempipaikka parvelta löytyi. Sinne menevät rappuset ovat sen verran jyrkät, ettei parvelle kiipeäminen kiinnostanut Tupsua tällä kertaa ollenkaan. Niinpä Miiru sai olla siellä ihan rauhassa, mitä nyt satunnaisia silittäjiä kapusi parven reunalle. 

Miiru kurkisteli ulos kaikista mökin ikkunoista, joihin vain ylsi. 

Rentoutuminenkin onnistui. 

Kissat saivat vain yhden joululahjan. 

Joulupukkiakohan Miiru odottelee? 

Entäpä Tupsu sitten? Yritin muistella, milloin Tupsu on viimeksi täällä ollut, ei ainakaan reiluun vuoteen. Voikin olla, että sen ainoa vierailu saunamökissä on ollut pentuna noin neljän kuukauden ikäisenä. Ainakin se käyttäytyi niin, että paikka ei tosiaankaan ollut tuttu. 

Tupsun lempipaikka löytyi sohvan takaa seinän vierestä, ja välillä kun se oli niin piilossa, että pelkäsin sen jo livahtaneen mökistä ulos, löytyi se uunin takaa. Jos Tupsu välillä uskaltautuikin mökin keskilattialle, sai pieninkin ääni ulkoa sen säntäämään turvapaikkaansa sohvan taakse. Saman teki kyllä Miirukin, se vain kipusi kiireesti parvelle. No, ainakaan ei tarvinnut olla huolissaan siitä, että kisut olisivat livahtaneet ulos karkuteilleen.

Tupsun hiekkalaatikkotyyliä. 

Turvapaikka uunin takana. 

Tupsu ei tainnut nukkua kovinkaan paljon, eikä ainakaan kovin rennosti, koko jouluna. Kotona sitten uni maittoikin!

Anoppilan oma kissaherra Veta.

Tässä vielä joulun yllärikuva. Ei, meille ei sentään tullut koiraa. Tämä 10-viikkoinen lapinkoiran pentu oli kylässä anoppilan naapurissa. Voi että, miten lutuinen tapaus. Niin lutuinen, että herätti pienen koirakuumeen...