Lunta poskella

On olemassa valkoposkihanhia.

Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) on pohjoisella pallonpuoliskolla elävä keskikokoinen hanhilaji. Se muuttaa Pohjoisen jäämeren pesimäalueiltaan talveksi Pohjanmeren alueelle. Valkoposkihanhi on kasvinsyöjä ja käyttää samaa pesimäpaikkaa vuosi toisensa jälkeen. Viime vuosikymmeninä laji on alkanut pesiä myös Itämeren alueella. Valkoposkihanhia on arvion mukaan noin 500 000 aikuista lintua ja kannan on arveltu jatkavan kasvuaan. Lajin uhanalaisuusluokitus on elinvoimainen. 

(lähde: Wikipedia)

Sitten on olemassa lumiposkikissoja.

Lumiposkikissa (Felis nix bucca) on pohjoisella pallonpuoliskolla elävä pienikokoinen kissaeläin. Se pysyttelee enimmäkseen piilossa, mutta toisinaan talvisaikaan sen voi sattumalta tavata Suomen luonnossa. Lumiposkikissa on lihansyöjä. Löydettyään hyvän kotipaikan se pysyttelee mielellään samassa paikassa koko elämänsä ajan. Lumiposkikissojen kannan kokoa ei tiedetä sen harvinaisista havainnoista johtuen. Lajin uhanalaisuusluokitus on siksi epäselvä. 

(lähde: Kassikissa)

Lumiposkikissa on äärimmäisen varovainen ja näyttäytyy vain harvoin. 

Se näyttää erehdyttävästi tavalliselta kissalta, ainoastaan lumet poskella erottavat sen lähisukulaisestaan. 

Sanovat, että lumiposkikissan näkeminen tuottaa onnea.