Parempaan päin

Tiedäthän sen tunteen, kun olet ensin useamman päivän kuumeessa ja sitten koittaa ensimmäinen kuumeeton päivä? On ihanaa, kun jaksaa taas touhuta.

Luulen, että Tupsu koki sellaisen tunteen eilen. Heti aamusta alkaen kissa oli huomattavasti edellisiä päiviä virkeämpi. Osasin jopa arvostaa aamuviiden aikaan esitettyä maukunakonserttia. Ihan täysissä voimissaan Tupsu ei vielä eilen ollut, mutta selvästi matkalla parempaan päin mielestäni.

Tänään Tupsu vaikuttaa jo lähes omalta itseltään, mutta ruoka ei kuitenkaan edelleenkään maistu. Asiassa on tapahtunut sen verran kehitystä, että Tupsu sentään jo suuntaa ruokakupille ja hieman maistelee ruokaa, mutta hyvin, hyvin vähän, jos ollenkaan, kupista siirtyy ruokaa sen suuhun. Niinpä olen jatkanut "ruiskuruokintaa", jotta saan edes vähän ravintoa kissaan.

Ulkoilemaankin olen Tupsun päästänyt, kun se sitä niin kovasti on halunnut, ja olen ajatellut, että ulkoilma on paras ruokahalun nostattaja. Eilen illalla se olikin retkellään useamman tunnin - ja saattaahan olla, että on sieltä napannut iltapalaksi jonkun saaliin. Epäilen kyllä. On kyllä kumma, jos ei ole nälkä noin tiukalla dieetillä.

Myös antibioottikuuri jatkuu. Matolääkityksenkin Tupsu saa heti, kun ehdin apteekkiin ostamaan matolääkettä. Tarkistin eläinlääkäriltä, että sen voi antaa antibioottikuurista huolimatta.

Eli tällä hetkellä olen varovaisen toiveikas, että tämä mikälie-tauti olisi pian taltutettu ja Tupsun ruokahalukin palautuisi.

Eilen paistoi aurinko ja Tupsu aloitti ulkoilun kynsien teroituksella.

Ulkoilun jälkeen Tupsu suuntasi ensimmäiseksi ruokakupillee, mikä sai minut hihkumaan riemusta. Riemu oli tosin melko lyhyt, sillä paljonkaan ruokaa ei kupista siitynyt Tupsuun.

Uni maittoi kuitenkin näin makeasti.
Samaan aikaan Tupsun sairastellessa Miiru on onneksi ollut ihan terve ja kikkailee pirteänä niin ulkona kuin sisälläkin.




Kommentit