Piti tulla pipo

Tästä piti tulla pipo. Olin ostanut pipoa varten uutta, ohuempaa lankaa. En kuitenkaan neulonut koepalaa, joten havahduin vasta melko myöhäisessä vaiheessa, että piposta on tulossa ihan mahdottoman iso. Liian iso kenenkään päähän. Huoh. 

Eipä siinä muu auttanut kuin laskea tästä isommasta koetilkusta oikea silmukkamäärä, purkaa tekele ja aloittaa alusta. Alkuperäisen ohjeen kuvio on näille langoille ja minun käsialalleni aivan liian iso, joten jouduin keksimään sen tilalle uuden. Harmi, sillä tämä olisi ollut mukavan rauhallinen kuvio. 

Pipo on onteloneuletta eli siitä tulee käännettävä (jos se joskus valmistuu). Joskus vuosia sitten olin neulonut onteloneuleena patalapun tai jotain vastaavaa, mutta unohtanut sitten koko tekniikan. Tässä Pipo on pääasia -kirjassa se tuli taas vastaan tämän yhden ohjeen myötä. Jotenkin tuo onteloneule tuntuu ihan taikuudelta. 

Uusi versio on siis työn alla, mutta saattaapi käydä niin, että pipokelit ehtivät tältä talvelta mennä ohi, ennen kuin pipo valmistuu... 

Kuvassa alla oleva violetti pipo on kaupasta ostettu peruspiponi hahmottamassa tämän pipotekeleen kokoluokkaa. Valkoinen  osuus pipon alareunassa on sen väliaikainen aloitussilmukkarivi, joka lopuksi puretaan pois. 

Onteloneuleen toisella puolella värit ovat päinvastoin.

Tuossa kirjassa on useitakin kivoja pipo-ohjeita.

Ei tämä pipon eka versio muutenkaan ihan putkeen mennyt: onnistuin kiertämään aloitussilmukat niin, että jouduin pakotetusti oikaisemaan neuleen muutaman kerroksen korkeudella.