Aina kesän lähestyessä haaveilen kukkia pursuilevasta puutarhasta pihallemme. Selailen lehtiä ja saatanpa lainata kirjastosta puutarhakirjoja. Haluaisin korvata valtaosan nurmikosta erilaisilla pensailla ja perennoilla, ehkäpä sijoittaa pienen kasvimaankin jonnekin.
Ja joka kesä mikään tästä ei toteudu. En vain ole löytänyt viherpeukaloani, jos sitä edes on. Monta muuta ominaisuutta tunnen perineeni mummoltani, mutta jotenkin tämä puutarhauspuoli on mennyt ohi. Mummolla - sillä samalla, josta olen muutassa aiemmassakin postauksessa kertonut - oli keväisin kaikki mahdolliset pöytätasot täynnä jugurtti- ja viilipurkeissa kasvavia taimia, jotka sitten kevään tullen pääsivät pihalle. Pelargoniat talvehtivat sisällä ja oikein loistivat kesän tullen.
Meidän pihalla kukkii lähinnä voikukka. Tämä rikkaruohoksi parjattu kasvi on itse asiassa ihanan aurinkoinen ja nätti kukka - hetken aikaa. Kun kukinto on ohi ja siemenet lennelleet ympäriinsä, ovat koko loppukesän riesana terhakkaasti esiin puskevat lehdet. Turha näitä on yrittää kitkeäkään, sillä niitä on pelkästään meidän pihalla varmasti satoja, ellei tuhansia, ja vaikka oman pihan saisikin niistä puhtaaksi, kantautuvat siemenet tuulen mukana naapurin pihalta ja kauempaakin.
Tänä vuonna kevät - tai kesä - on sen verran myöhässä, ettei voikukkameri ole vielä päässyt aivan valtoimilleen, mutta satunnaisia esiintymiä on jo.
Voikukkien kunniaksi tässä muutama kuva kissoista ja kukista, lähinnä voikukista.
 |
| Nämä etualan kukkaset ovat jotain muuta kuin voikukkia - jos näitä nyt voi edes kukkasiksi sanoa, tommosia matalia mitä lie, jotka ensimmäinen nurmikonleikkuukerta valitettavasti vie mukanaan. |
 |
| Vuosi sitten näihin aikoihin näytti tällaiselta! Voikukkien lisäksi myös omenapuu kukki täyttä päätä. Nyt siihen on juuri ja juuri puhkeamassa lehdet. On kuvassa Tupsukin - tuo tumma mötikkä omenapuusta oikealle. |
Kommentit
Lähetä kommentti
Ajatuksia?