Tässä tulee Kassikissan ensimmäinen viikkokatsaus. Tuleeko näitä lisää jatkossa, se jää nähtäväksi, mitään en lupaa.
Tämän viikkokatsauksen sisältö:
Saalistuksia
Jyrsijät ovat nousseet esiin piiloistaan, joten kissojen kesätyöt ovat alkaneet. Miirulla on silloin tällöin tapana tuoda saaliitaan näytille terassillemme. Tällä kertaa saalista ei varmaankaan olisi minulle tuotu, ellen olisi sattunut huomaamaan olohuoneen ikkunasta, kun Miiru - tai joku raitaturkki - sipsutteli pihan poikki.
Juuri hetkeä aiemmin oli pihallamme liikkunut myös vieraileva raitaturkki ja koska tämän sivusilmällä huomaamani kissan kulkutapa oli erilainen kuin Miirulla yleensä, nousin kurkkaamaan menoa toisesta ikkunasta. Ehdin huomata valkoiset tassut ja tunnistaa niistä kissan Miiruksi.
Avasin oven ja huikkasin perään. Tuloksena se, että ihan muualle matkalla ollut Miiru tulikin sitten terassille, tämä jyrsijäpoloinen suussaan. Erilainen kulkutyyli selittyikin sitten tällä. Kummallakin meidän kissalla on askelissa tietynlaista terhakkuutta ja ylpeyttä silloin, kun suussa on saalis.
Tupsu-Houdini
Viime viikonloppu oli mukavan lämmin, lähes kesäinen, mutta sitten tuli takapakkia. Lämpimät ilmat tekivät Tupsusta täydellisen ulkoilufriikin, se viipyi ulkona öitä myöten, kävi sisällä nukkumassa korkeintaan pari tuntia. Tämä moodi onneksi rauhoittui ilmojen viilenemisen myötä.
Sitä ennen kuitenkin oli pari aamuyötä, jolloin Tupsu sai yksityiskuljetuksen autotalliin. Tällaisen erityiskohtelun saa silloin, kun aloittaa ulostoivomusmaukumisen liian aikaisin, eli noin aamuneljän aikoihin.
Alkuun olimme kokeilleet sulkea Tupsun tällaisissa tapauksissa kodinhoitohuoneeseen. Ovenavausyrityksistä kuuluva rytinä kuului sieltä kuitenkin turhan selkeästi makuuhuoneeseen asti. Eikä tuon huoneen ovi kauaa Tupsua pidätellyt. Ennen kuin se oppi oikeaoppisen oven avaamisen, oli keinona - jotenkin - irrottaa ovilista, minkä myötä ovikin sitten aukeni.
Talon yhteydessä - kolmen oven välityksellä - oleva autotalli on tähän asti ollut loistava häätöpaikka. Siellä on tilaa kikkailla (tosin selvästikin se ei yhtään kiinnosta tuossa tilassa) eikä sieltä saa ovia auki, koska viimeinen, varsinainen autotallin ovi, on sellainen painava ulko-ovi, joka lisäksi avautuu autotalliin päin.
Where there's the will there's the way, voisi todeta jälkimmäisestä autotalliaamusta tällä viikolla. Olin siis kiikuttanut Tupsun autotalliin ja palannut takaisin nukkumaan. Kun noin tuntia myöhemmin heräsin, näin hämärästi tumman hahmon makailemassa lattialla hieman makuuhuoneen ulkopuolella. Arvelin Miiruksi, vaikka olikin kovin tumma. Piti ihan laittaa silmälasit päähän nähdäkseni kunnolla, ja sehän oli Tupsu!
Jollain konstilla se oli onnistunut saamaan auki autotallin raskaan oven sekä välissä olleet kaksi muutakin ovea, ja makaili sitten kaikessa rauhassa siinä lattialla. Oli vähän epäuskoinen olo ja piti oikein käydä tarkistamassa, olivatko ovet tosiaan auki vai oliko se tehnyt jonkin taikatempun. Ovet olivat raollaan juuri kissanleveyden verran.
Tuon jälkeen ei ole ollut tarvetta viedä sitä autotalliin, joten en tiedä, oliko avaaminen ihan vain onnenkantamoinen vai onko se oppinut jonkin hyvän tekniikan vapauttaa itsensä.
Jumissa
Eräänä aamuna kumpikin kissa oli sisällä, kun olin lähdössä töihin. Molemmat pörräsivät aluksi eteisessä, Tupsu haikaili ulos (ei päässyt, koska oli lumisateita luvassa) ja Miiru tuli raksukärkkyyn. Kun olin saanut kengät jalkaan ja takin niskaani, ei Miirua kuitenkaan enää näkynyt. No, se meni varmaankin jo yläkertaan nukkumaan, ajattelin. Jos olisin yhtään paremmin ollut hereillä, olisin ihmetellyt vahvemmin, miksi se luopui lähtöraksuistaan.
No, tulin töistä kotiin iltapäivällä. Tupsu tallusteli heti vastaan ja ovesta ulos. Miirua ei näkynyt. Kodinhoitohuone on lähellä ulko-ovea ja menin sinne, kuten useimmiten heti töistä kotiintultuani. Ja kas, siinähän Miiru heti olikin, pyörimässä jaloissani.
Olin lukinnut sen päiväksi kodinhoitohuoneeseen, voi reppanaa. Nälkähän siinä oli päässyt tulemaan ja aikansa nilkkojani puskettuaan Miiru suuntasikin heti ruokakupille. Onneksi se ei ole suuttuvaa sorttia eikä siksi mököttänyt minulle, kun olin noin ilkeästi sen lukinnut päiväksi. Mitään vahinkoja ei onneksi ollut tullut.
Eipäs Houdini-Tupsu ollut viitsinyt auttaa kaveria pulassa.
Lunta ja hiirenkorvia
Tähän väliin pieni luontokatsaus. Viikolla tuli siis lunta useaankin kertaan eikä kevät ole paljonkaan edennyt. Pieniä lehden alkuja, hiirenkorvia, sentään näkyy puissa ja pensaissa.
Miirun uusi unipaikka
Tämä jo vuosia vanha kiipeilypuu on tähän asti toiminut lähinnä kulkuväylänä tuohon vieressä olevan senkin päälle. Tällä viikolla kuitenkin Miiru on ottanut sitä muuhunkin käyttöön. Se on useampana iltana nukkunut tuolla mökissä, tarkkaillut talon elämää keskitasolta, ja parina edellisenä iltana asettunut unilleen tuolle samalle tasolle. Mahdotonta sanoa, mistä tämä paikanvaihto mahtaa johtua, mutta kiva, että kiipeilypuun käyttön on laajentunut.
Punkkikausi on käynnistynyt!
Niinpä niin. Ensimmäiset pari punkkia napsin Tupsun turkista joku ilta tällä viikolla. Ei olisi tarvinnut punkkikauden ihan vielä käynnistyä, ei kyllä tarvitsisi käynnistyä ollenkaan.
Tupsu sai samantien niskaansa punkintorjunta-ainetta, mutta harmillisesti sekään ei mikään 100-prosenttinen estokeino ole. Miirulta en ole vielä punkkejä löytänyt. Sen lyhyeen turkkiin ne eivät niin helposti tunnu asettuvan eikä Miiru toisaalta makaile samoissa määrin pensaiden alla kuin Tupsu.
Vierailija
Vierailijasta ruokakupilla terassillamme kerroinkin jo viikolla. Vierailut ovat sen jälkeen jatkuneet. Perjantaina tein etätöitä kotoa käsin ja välillä työpisteeni on läppäri sylissä nojatuolissa, terassin ikkunan vieressä.
Havaitsin jotain liikettä silmäkulmastani ja kun käännyin katsomaan, oli siellä taas tämä tumma raitaturkki. Se haisteli sitä kohtaa, jossa aiemmin oli ruokakuppi. Sen kerran jälkeen, kun kuppi oli töistä tullessani ihan puhtaaksi nuoltu, en ole pitänyt kuppia ulkona. Tupsu ei koskaan siitä syö ruokaa ulkona ja Miirukin vain vähän. En viitsi sillä ruokkia muiden kissoja enkä totuttaa siihen, että meillä voi käydä syömässä.
Oletin tämän vierailijan olevan Pepsi, joka asustelee lähellä ja on aiemmin vieraillut pihallamme. Pepsillä on yleensä ollut punainen nimilätkä kaulassa, mutta ajattelin, että ehkä se on otettu pois tai tippunut jonnekin. Mutta kun tarkistin asian Pepsin omistajalta, selvisi, että ei tämä olekaan Pepsi. Emme siis tiedä, kuka hän on tai mistä kotoisin. Varsin kiltiltä vaikuttaa kuitenkin eikä ärhentele meidän kissoille kuten Agressoksi nimeämäni viime kesän ja syksyn vierailija.
Tässä vielä videon muodossa viikon varrelta. Videon lopussa on pätkä tuosta vieraasta ikkunakurkkijastakin.
Arkiviikon päätteeksi perjantai-iltana Tupsu oli ihan voipunut:
Tämän viikkokatsauksen sisältö:
- Saalistuskausi on vauhdissa
- Tupsussa on houdinimaisia taipumuksia
- Päivä jumissa
- Luonnossa hiirenkorvia
- Vanhan kiipeilypuun uusi kukoistus
- Ensimmäiset punkit napsittu
- Vierailija ikkunaruudun takana
Saalistuksia
Jyrsijät ovat nousseet esiin piiloistaan, joten kissojen kesätyöt ovat alkaneet. Miirulla on silloin tällöin tapana tuoda saaliitaan näytille terassillemme. Tällä kertaa saalista ei varmaankaan olisi minulle tuotu, ellen olisi sattunut huomaamaan olohuoneen ikkunasta, kun Miiru - tai joku raitaturkki - sipsutteli pihan poikki.
Juuri hetkeä aiemmin oli pihallamme liikkunut myös vieraileva raitaturkki ja koska tämän sivusilmällä huomaamani kissan kulkutapa oli erilainen kuin Miirulla yleensä, nousin kurkkaamaan menoa toisesta ikkunasta. Ehdin huomata valkoiset tassut ja tunnistaa niistä kissan Miiruksi.
Avasin oven ja huikkasin perään. Tuloksena se, että ihan muualle matkalla ollut Miiru tulikin sitten terassille, tämä jyrsijäpoloinen suussaan. Erilainen kulkutyyli selittyikin sitten tällä. Kummallakin meidän kissalla on askelissa tietynlaista terhakkuutta ja ylpeyttä silloin, kun suussa on saalis.
Tupsu-Houdini
Viime viikonloppu oli mukavan lämmin, lähes kesäinen, mutta sitten tuli takapakkia. Lämpimät ilmat tekivät Tupsusta täydellisen ulkoilufriikin, se viipyi ulkona öitä myöten, kävi sisällä nukkumassa korkeintaan pari tuntia. Tämä moodi onneksi rauhoittui ilmojen viilenemisen myötä.
Sitä ennen kuitenkin oli pari aamuyötä, jolloin Tupsu sai yksityiskuljetuksen autotalliin. Tällaisen erityiskohtelun saa silloin, kun aloittaa ulostoivomusmaukumisen liian aikaisin, eli noin aamuneljän aikoihin.
Alkuun olimme kokeilleet sulkea Tupsun tällaisissa tapauksissa kodinhoitohuoneeseen. Ovenavausyrityksistä kuuluva rytinä kuului sieltä kuitenkin turhan selkeästi makuuhuoneeseen asti. Eikä tuon huoneen ovi kauaa Tupsua pidätellyt. Ennen kuin se oppi oikeaoppisen oven avaamisen, oli keinona - jotenkin - irrottaa ovilista, minkä myötä ovikin sitten aukeni.
Talon yhteydessä - kolmen oven välityksellä - oleva autotalli on tähän asti ollut loistava häätöpaikka. Siellä on tilaa kikkailla (tosin selvästikin se ei yhtään kiinnosta tuossa tilassa) eikä sieltä saa ovia auki, koska viimeinen, varsinainen autotallin ovi, on sellainen painava ulko-ovi, joka lisäksi avautuu autotalliin päin.
Where there's the will there's the way, voisi todeta jälkimmäisestä autotalliaamusta tällä viikolla. Olin siis kiikuttanut Tupsun autotalliin ja palannut takaisin nukkumaan. Kun noin tuntia myöhemmin heräsin, näin hämärästi tumman hahmon makailemassa lattialla hieman makuuhuoneen ulkopuolella. Arvelin Miiruksi, vaikka olikin kovin tumma. Piti ihan laittaa silmälasit päähän nähdäkseni kunnolla, ja sehän oli Tupsu!
Jollain konstilla se oli onnistunut saamaan auki autotallin raskaan oven sekä välissä olleet kaksi muutakin ovea, ja makaili sitten kaikessa rauhassa siinä lattialla. Oli vähän epäuskoinen olo ja piti oikein käydä tarkistamassa, olivatko ovet tosiaan auki vai oliko se tehnyt jonkin taikatempun. Ovet olivat raollaan juuri kissanleveyden verran.
Tuon jälkeen ei ole ollut tarvetta viedä sitä autotalliin, joten en tiedä, oliko avaaminen ihan vain onnenkantamoinen vai onko se oppinut jonkin hyvän tekniikan vapauttaa itsensä.
Jumissa
Eräänä aamuna kumpikin kissa oli sisällä, kun olin lähdössä töihin. Molemmat pörräsivät aluksi eteisessä, Tupsu haikaili ulos (ei päässyt, koska oli lumisateita luvassa) ja Miiru tuli raksukärkkyyn. Kun olin saanut kengät jalkaan ja takin niskaani, ei Miirua kuitenkaan enää näkynyt. No, se meni varmaankin jo yläkertaan nukkumaan, ajattelin. Jos olisin yhtään paremmin ollut hereillä, olisin ihmetellyt vahvemmin, miksi se luopui lähtöraksuistaan.
No, tulin töistä kotiin iltapäivällä. Tupsu tallusteli heti vastaan ja ovesta ulos. Miirua ei näkynyt. Kodinhoitohuone on lähellä ulko-ovea ja menin sinne, kuten useimmiten heti töistä kotiintultuani. Ja kas, siinähän Miiru heti olikin, pyörimässä jaloissani.
Olin lukinnut sen päiväksi kodinhoitohuoneeseen, voi reppanaa. Nälkähän siinä oli päässyt tulemaan ja aikansa nilkkojani puskettuaan Miiru suuntasikin heti ruokakupille. Onneksi se ei ole suuttuvaa sorttia eikä siksi mököttänyt minulle, kun olin noin ilkeästi sen lukinnut päiväksi. Mitään vahinkoja ei onneksi ollut tullut.
Eipäs Houdini-Tupsu ollut viitsinyt auttaa kaveria pulassa.
 |
| Yleensä molemmat ovat vastassa, kun tulen kotiin - jos siis ovat sisällä. Nyt tuli vain Tupsu, sattuneesta syystä. |
Lunta ja hiirenkorvia
Tähän väliin pieni luontokatsaus. Viikolla tuli siis lunta useaankin kertaan eikä kevät ole paljonkaan edennyt. Pieniä lehden alkuja, hiirenkorvia, sentään näkyy puissa ja pensaissa.
Miirun uusi unipaikka
Tämä jo vuosia vanha kiipeilypuu on tähän asti toiminut lähinnä kulkuväylänä tuohon vieressä olevan senkin päälle. Tällä viikolla kuitenkin Miiru on ottanut sitä muuhunkin käyttöön. Se on useampana iltana nukkunut tuolla mökissä, tarkkaillut talon elämää keskitasolta, ja parina edellisenä iltana asettunut unilleen tuolle samalle tasolle. Mahdotonta sanoa, mistä tämä paikanvaihto mahtaa johtua, mutta kiva, että kiipeilypuun käyttön on laajentunut.
Punkkikausi on käynnistynyt!
Niinpä niin. Ensimmäiset pari punkkia napsin Tupsun turkista joku ilta tällä viikolla. Ei olisi tarvinnut punkkikauden ihan vielä käynnistyä, ei kyllä tarvitsisi käynnistyä ollenkaan.
Tupsu sai samantien niskaansa punkintorjunta-ainetta, mutta harmillisesti sekään ei mikään 100-prosenttinen estokeino ole. Miirulta en ole vielä punkkejä löytänyt. Sen lyhyeen turkkiin ne eivät niin helposti tunnu asettuvan eikä Miiru toisaalta makaile samoissa määrin pensaiden alla kuin Tupsu.
 |
| Näillä aseilla punkintorjuntaan! Puna-valkoinen "kynä" on punkkilasso. |
Vierailijasta ruokakupilla terassillamme kerroinkin jo viikolla. Vierailut ovat sen jälkeen jatkuneet. Perjantaina tein etätöitä kotoa käsin ja välillä työpisteeni on läppäri sylissä nojatuolissa, terassin ikkunan vieressä.
Havaitsin jotain liikettä silmäkulmastani ja kun käännyin katsomaan, oli siellä taas tämä tumma raitaturkki. Se haisteli sitä kohtaa, jossa aiemmin oli ruokakuppi. Sen kerran jälkeen, kun kuppi oli töistä tullessani ihan puhtaaksi nuoltu, en ole pitänyt kuppia ulkona. Tupsu ei koskaan siitä syö ruokaa ulkona ja Miirukin vain vähän. En viitsi sillä ruokkia muiden kissoja enkä totuttaa siihen, että meillä voi käydä syömässä.
Oletin tämän vierailijan olevan Pepsi, joka asustelee lähellä ja on aiemmin vieraillut pihallamme. Pepsillä on yleensä ollut punainen nimilätkä kaulassa, mutta ajattelin, että ehkä se on otettu pois tai tippunut jonnekin. Mutta kun tarkistin asian Pepsin omistajalta, selvisi, että ei tämä olekaan Pepsi. Emme siis tiedä, kuka hän on tai mistä kotoisin. Varsin kiltiltä vaikuttaa kuitenkin eikä ärhentele meidän kissoille kuten Agressoksi nimeämäni viime kesän ja syksyn vierailija.
 |
| "Kissa-TV:ssä" vieraili ensin tämä raitaturkki. |
 |
| Muutamaa hetkeä - tai ehkä puolisen tuntia - myöhemmin ruutuun ilmaantui tutumpi katti. |
Tässä vielä videon muodossa viikon varrelta. Videon lopussa on pätkä tuosta vieraasta ikkunakurkkijastakin.
Arkiviikon päätteeksi perjantai-iltana Tupsu oli ihan voipunut:
Kommentit
Lähetä kommentti
Ajatuksia?