Kevät toi, kevät toi - no, ei tuonut tänne meille maalaria eikä muuraria, saati hanslankaria, mutta sen sijaan se toi vieraan kissan ruokakupille.
Tässä aamuna eräänä menin katsomaan olohuoneen ikkunasta, olisiko Tupsu mahdollisesti odottelemassa sisällepääsyä laatikon päällä. Miirua en odottanut näkeväni, sillä se oli vielä sisällä.
Siksi hämmästyin, kun laatikon päälle yöksi unohtuneen ruokakupin äärellä olikin Miiru-raitainen kissa. Ihan hetkisen aivoissa raksutti, että mites tämä on mahdollista, kunnes tajusin, että eihän se olekaan Miiru, vaan joku vieras katti.
Tai ei nyt ihan vieras, tutun näköinen tapaushan tämä oli, joten veikkaisin naapurin Pepsiksi. Kun kopautin ikkunaan, vilkaisi kissa minua ja säntäsi samantien karkuun. Pepsiä ei ole näkynyt meidän tontilla koko talvena, eikä viime syksynäkään, ja oletinkin, että se ehkä on muuttanut muualle, kuten entinen asuintoverinsa Vinku. Mutta siinä se nyt oli.
Muutama minuutti myöhemmin halusi Miiruliiru vihdoin ulos ja kun avasin sille oven, olikin terassilla yllättävää vilskettä. Pepsi säntäsi terassin perältä äkkiä pihalle, Tupsu perässään. Pepsi jäi tontin reunalle ja yritti hieman palata takaisinpäinkin, vaikutti seurankipeältä. Mutta Tupsu pysyi tiukkana, mourusi ja hätisteli Pepsin pois. Miiru jäi taas taka-alalle terassin rappusille seuraamaan tilannetta - Tupsun taustajoukosssa on turvallista olla.
Muutama päivä myöhemmin Pepsiä näkyi taas - ja ruokakuppi terassilla oli ihan tyhjä, kun tulin töistä kotiin. Taitaa olla parempi pitää kuppi ihan vain sisällä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ajatuksia?