Korkean paikan kissat

Kotiin on palattu ja kerrottakoon heti alkuun, että kotona kaikki hyvin. Hoitajat olivat taas hoitaneet tehtävänsä erinomaisesti, kiitokset vaan heille kaikille. Kissat ottivat meidät eilen vastaan selvästi hieman ristiriitaisin fiiliksin. Mitään riemumaukaisuja ei kuulunut, mutta pikkuhiljaa ne ovat taas lämmenneet meitä kohti, Miiru hieman Tupsua nopeammin.

Tässä postauksessa palaan vielä kuitenkin lomareissulle ja esittelen matkan erikoisimmassa paikassa tapaamani kissat. Tapasin ne Espanjan Costa Blancalla eli "Valkoisella rannikolla" olevassa Calpen kaupungissa ja siellä tarkemmin 332 metriä korkean Peñón de Ifach -kalkkikivijärkäleen huipulla.

Huipulle kulkee polku, jota pitkin sinne pääsee kapuamaan, mutta mikään helppo polku se ei ole. Mitään kiipeilyvälineitä ei sentään tarvita, mutta hyvät kengät ja (esim. kameroista vapaat) kädet se vaatii, koska paikoitellen polku ei ole mikään varsinainen polku, vaan jalansijoja joutuu etsimällä etsimään kivikon seasta.

Ylhäällä odottaa sitten paitsi upeat maisemat joka suuntaan, myös pieni kissayhteisö! Opaskirjani (painettu vuonna 2015) vihjaisi ylhäällä odottavista kissoista, mutta oli se silti hämmästys tavata ne siellä. Selvästikin ne ovat tottuneet turisteihin, sillä antoivat silitellä ja olivat varsin rennosti, vaikka huipulla hyöri meidänkin siellä ollessa noin kymmenkunta muutakin turistia.

En tiedä, onko kissoja huipulla enemmänkin, mutta me tapasimme neljä: kolme raitaturkkia, joista yksi muita isompi (emo tai isä, en tullut tarkistaneeksi), ja yhden kokoharmaan.

Kissoja ei saa ruokkia, eivätkä ne ruokaa taida kaivatakaan. Kivijärkäleellä asustelee hillitön määrä lintuja, varsinkin lokkeja, kuten myös kaikissa kuvissa näkyvistä linnunkakoista voi päätellä, joten kyllä näille kisuille saalista riittää.

Jotenkin halusin kuitenkin hemmotella kisuja ja niinpä kaadoin niille vettä kivenkoloon vesipullostani. Ja sehän maistui. Ensimmäiseksi paikalle ehtivät raidalliset pikkukisut. Isompi harmaa tuli hetken päästä ja syrjäytti toisen pikkukisuista. Meni jonkin aikaa, täytin koloon uusia satseja vettä, sitten iso raidallinenkin huomasi tilateen ja saapui paikalle. Tehokkaalla korvan puraisulla tämä katti hääti harmaan kissan pois ja pikkukisut pakenivat ihan muuten vain tilannetta säikähtäen. Raitapaita nautiskeli itsensä vedestä kylläiseksi. Sillä aikaa toinen pikkukisuista oli keksinyt, että kolosta ylivalunut vesi oli kerääntynyt sivukoloon, ja hän litki vettä sieltä omasta pikkuvarastostaan.