Joulureissu tuli tehtyä

Olipahan taas reissu, tuumii Tupsu, kun joulureissu on takana ja saa taas olla kotona. Liekö kisureppana nukkunut koko reissun aikana - eli aatonaatosta alkaen - paljonkaan, sillä nyt kotona uni maistuu, vaikka luulisi ulkoilun maistuvan enemmän parin sisäpäivän jälkeen. 

Automatkat sujuivat kiitettävästi kummankin kisun osalta. Miiru oli kuten aina ennenkin, ihan hiljaa koko matkan ajan kopassaan. Tupsu sai olla turvavyövaljaissa takapenkillä, ja istuin siellä kissojen seurana. Etukäteen olin jo suunnitellut olevani tällä kertaa etupenkillä, mutta juuri joulunalusviikolla Tupsu antoi muistutuksia herkästä puolestaan - siitä lisää toiste - joten päätin sittenkin olla turvana takapenkillä. 

Menomatkalla kissojen autossa olo venyi yli seitsemään tuntiin, vaikka matkaa olikin muutamine mutkineen "vain" 300 km. Matka-aikaa pidensi pari kyläilyä, jotka teimme välissä ja joiden ajan kisut olivat autossa. Näistä tauoista ensimmäisellä tarjosimme heille mahdollisuuden vessakäyntiin ja juomavettä, mutta kumpaakaan he eivät tainneet hyödyntää. 

Paluumatka oli lyhyempi ja suorempi, ilman välipysähdyksiä vain parin tunnin pyrähdys. Se ei kuitenkaan mennyt Tupsun kannalta ihan niin hyvin. Kun menomatkalla koko seitsemän tunnin aikana maukaisuja tuli ehkä kymmenkunta, nyt maukunaa riitti hieman enemmän ja levotonkin kissa oli. Olisihan siitä pitänyt jotain osata päätellä, mutta kun ei, niin lopulta Tupsu lirautti pisut penkille. Onneksi penkki oli hyvin suojattu ja pyyhkeitä oli mukana, mutta loppumatkan - onneksi vain reilun puoli tuntia - saimme kuluttaa kissanpissan hajussa. 

Täytyy siis ottaa tästä opikseen ja tarjota vessakäyntimahdollisuus, mikäli ilmenee levottomuutta. Seuraava automatka koittaakin pian, sillä uudeksivuodeksi ollaan taas lähdössä kotoa pois. 

"Onko ihan pakko, enkö voisi jäädä kotiin?"

"Tää on niin tätä."

"Huoh. Ulkona on jo ihan pimeää ja täällä sitä yhä ollaan."

Anoppilan saunamökissä Miiru oli melko lailla kotonaan, tutki paikkoja uteliaana ja kiipesi nopeasti suosikkipaikalleen parvelle. Siellä, takimmaisessa nurkassa makoillen, sen joulu enimmäkseen kuluikin. 

Tupsu sen sijaan ei mökistä oikein innostunut, kuten ei aiemmillakaan kerroilla. Se vietti valtaosan ajastaan sohvasängyn ja seinän kapeassa välissä, tuli sieltä esille lähinnä syömään ja yön rauhallisina tunteina vähän enemmänkin tutkailemaan mökkiä. Mutta heti, kun ulkopuolelta kuului jotain ääniä, seinänvieruspaikka kutsui. 

Välillä Tupsu uskaltautui jopa olemaan näin näkyvillä sängyn alla. 

Joulupäivän aamuna heräsin rapisteluihin. Tupsu kiipesi parven rappusia ylös, kävin vähän uuninpankolla kikkailemassa ja palasi sitten alas. Miiru puolestaan taiteili parven kaiteella. 

"Oho, mihinkäs minun peräni jäi?"

Silloin kun ei ollut parvella, Miiru tykkäsi kurkkia ikkunasta ulos. Välillä siellä saattoi nähdä talon omiakin kissoja.

Ei enää pitkä matka kotiin, Tupsu!

"Sano mitä sanot, mutta kyllä tää matka vaan kestää."