Kevät on käynnistänyt myös kissojen saalistusvietin. Tai kaipa se vietti on aina päällä, mutta talvella vain saalista on vähemmän tarjolla. Nyt on kuitenkin alkanut ilmaantua saaliita myös terassille.
Tämä nimenomainen jahti tapahtui yhtenä iltana tällä viikolla. Kissat olivat oikein yhteisvoimin yhden hiiren kimpussa. Näin jahti eteni...
Miiru oli saanut hiiren kiinni ja kiikutti sen suussaan talomme yläterassille. Odotin hiiripeijaisten alkavan heti, mutta saalishan olikin vielä elossa. Hiiri onnistui pakenemaan kissoja, kun se juoksi niin vinhaa vauhtia terassin poikki, että juoksi kaiteen alta ilmalennon kautta alapihalle. Kissat juoksivat kiireen vilkkaa perässä rappuja pitkin.
 |
| Hiiri piilottelee harjan alla. |
Seuraavaksi hiiri piiloutui rännikaivon alle. Tai ainakin kissat tuntuivat olevan sitä mieltä, kun niin kiehnäsivät kaivon ympärillä:
Kun Tupsun kärsivällisyys kaivoa kohtaan alkoi loppua, päätin hieman nostaa kaivoa nähdäkseni, oliko siellä oikeasti ketään tai mitään. Ja voi ei, olihan se hiirulainen siellä piilossa. Se säntäsi taas vauhdilla karkuun, ja onnekkaasti talon seinustan ja kiveyksen välissä oli juuri pienen pieni hiiren mentävä kolo. Sinne se katosi.
Kissat alkoivat miettiä uutta strategiaa asiaan.
 |
| Seinän vieressä oikealla näkyvään pieneen koloon hiirulainen pakeni. |
 |
| "Mihin se nyt oikein meni?" |
 |
| "Rapinaa kuuluu." |
 |
| Hiiri oli kuitenkin tavoittamattomissa kivien alla. Tupsu luovutti. |
Tupsun luovutettua Miiru jatkoi jahtia. Sillä oli Tupsua parempi tekniikka - ja toki myös pienemmät tassut: Miiru työnsi tassunsa koloon ja yritti siten saada hiiren kiinni. Tätä jatkui ja jatkui.
Tässä vaiheessa minä jo kyllästyin tähän jahtiin ja oletin hiiren päässeen tällä kertaa pakoon.
 |
***
Hiirten ystävien suruksi minun on kerrottava, että kun muutamaa hetkeä myöhemmin palasin tarkistamaan tilanteen, oli Miiru rappusten ylätasanteella nauttimassa hiiripaistia.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ajatuksia?