Omenaongelma

En varmasti ole ainoa, joka tänä kesänä (en suostu sanomaan syksy vielä!) on hieman pulassa omenoiden kanssa. Niitä nimittäin riittää! Kuiva ja kuuma kesä on selvästi ollut omenapuille mieleen. 

Meillä on pihalla kolme melko pientä omenapuuta. Yksi niistä alkaa sentään olla jo lähes puunkokoinen ja se on tänä vuonna aivan täynnä omenaa. On siinä melko runsaasti ollut omenoita aiempinakin vuosina, mutta silloin valtaosa omenoista on ollut täynnä kaikenlaisia mustia pilkkuja ja reikiä. Vaan ei tänä vuonna. Omenat ovat lähes priimaa tavaraa. 

Toinen omenapuu sen sijaan oli niin hentoinen, että lyyhistyi omenoiden painosta ja on enää vain epämääräinen taimi pihalla. Kolmas puolestaan on sijoitettu ihan hassusti marjapensasrivin päähän, pensasaidan ahdistukseen. Se tuottaisi näistä kolmesta parhaimman makuisia omenia, ja on siinä noin kymmenkunta syötävää omenaa nyt ollutkin, mutta epäilen, että se nykyisellä sijainnillaan koskaan kasvaa kovin isoksi puuksi. 

No mutta, omenia siis on - ja paljon. Jotain niistä pitäisi keksiä tehdä. Aiempina vuosina olen tehnyt hilloa sekä aronia-omenamehua. Aroniat eivät ole vielä kypsiä, joten niistä ei saanut apua tähän hätään. 

Kokeilin kuitenkin, miten mehumaijalla saisi mehua pelkistä omenista. Jossain blogissa niin oli tehty, joten ei sen ihan mahdotonta pitäisi olla. 

Olisihan homman voinut aloittaa lauantaipäivänä hyvissä ajoin eikä vasta illansuussa niin kuin minä tein. Jotenkin vain laiskotti siihen asti, kaipa työviikosta toipuminen vie aina oman aikansa. 

Kesti aika kauan - monta tuntia - että omenat pehmenivät ja tuottivat mehua tällä keinolla. Eikä lopulta saatu mehun määrä ollut kovin kummoinen. Maku sentään on hyvä, ja mehun sivutuotteena tuli melkoinen määrä omenasosetta, että ei tämä harjoitus ihan hukkaan mennyt. Mutta luulenpa, että en kokeile tätä enää toista kertaa. 

Aronioiden kanssa omena toimii sen sijaan todella hyvin, sillä aronioista saa sen varsinaisen mehun, mutta omena seassa poistaa yllättävän tehokkaasti aronioiden happamuutta.

Alkutilanne. Mehustin reilun kolme kiloa omenoita. 

Tuloksena useampi rasiallinen sosetta... 

... ja litran verran mehua/mehutiivistettä. Lisäksi noin puolisen litraa nektaria. 

Siirryin seuraavaksi tutummalle alueelle eli omenahillon pariin. Kattilaan meni taaskin kolmisen kiloa omenoita, ja vaniljatangot mausteeksi. Ohjeen mukaiset määrät hillosokeria ovat mielestäni aivan tolkuttomat, puoli kiloa per kilo omenoita. Laitoin reilun puoli kiloa tähän satsiin ja jo sillä määrällä lopputulos oli hurjan makea. Viime vuonna hillosta tuli paljon raikkaampaa ja taisin silloin käyttää sokeria huomattavasti vähemmän.

No, tällä kertaa onnistuin myös hieman kärähdyttämään hillokeitoksen kattilan pohjaan, mikä toki ei ainakaan parantanut makua. Minulla on edelleen pähkäily käynnissä, meneekö koko tämä valmistuserä tunkiolle...

Mehuun ja hilloon en saanut edes noita ensimmäisessä kuvassa olevaa kahta ämpärillistä kokonaan käytettyä, ja puussa on edelleen omenaa hurja määrä. Ehkäpä menen niiden kanssa mehuasemalle puristuttamaan omput mehuksi.

Paljon on omenaa vielä käytettäväksi.

Tässä vielä kuvat siitä toisesta omenapuustamme, jolle kävi vähän köpelösti.

Toivottavasti se tästä lähtisi uuteen nousuun.