Heinä kurkussa

Miirulla on takana rankka yö ja päivä. Taidan antaa hänen itsensä kertoa, mitä on tapahtunut.

"Niin, emäntä pyysi, että kertoisin teille viime yöstä ja tästä päivästä. Ihan kaikkea en ehkä muista, mutta kerron sen, mitä osaan."

"Juttu alkoi eilisiltaisen ulkoilun viime hetkillä. Herkuttelin heinänkorsilla ja taisin ehkä säikähtää jotain tai olisiko emäntä avannut oven ja huhuillut sisälle. Pieni keskittymisen herpaantuminen pääsi joka tapauksessa tapahtumaan ja vetäisin heinän, tai pari, "väärään kurkkuun" tai minne lie. Seurauksena joka tapauksessa sellainen ärsyttävä tuntemus, että kurkussa on jotain, mikä ei sinne kuulu."

"Yritin koko illan ahkerasti yskiä sitä pois, mutta ei se pirulainen suostunu lähtemään. En voinu syödäkään, kun se roska kurkussa pisti heti kakomaan. Oli vähän kurja fiilis. Emäntä lohdutti, että jos tilanne jatkuu vielä aamulla, mennään sitten lääkäriin putsaamaan kurkku. Silloin illalla kun kaikki paikat oli jo kiinni."

"No, eihän se sieltä mihinkään lähteny. Huomasin, että jos olen ihan vain paikoillani, kurkku ei ärsytä eikä tarvitse kakoa. Mutta eihän kissakaan sellaista pelkkää paikallaanoloa koko aikaa jaksa. Olen niin siisti luonteeltani, että kyllä minua vähän nolotti, kun tuli syljettyä limaa lattioille.  Yritin kuitenkin parhaani vältellä mattoja ja peittoja."

"Kun on tällai ihan liikkumatta, ei se heinä ärsytä kurkkua."

"Aamulla emäntä antoi minulle muutaman herkkuraksun. Taisi haluta testata, vieläkö kakistelen, jos syön jotain. Olin päässy sellaiseen zeniläiseen tilaan, että uskaltauduin maistamaan raksuja - jospa ongelma olisi yön aikana poistunut. Vaan voi mikä pettymys, ei ollut. En pystyny syömään kuin yhden raksun, kun jo alkoi kakotuttaa."

"No sitten emäntä soitti jonnekin. Sanoi olevansa iloinen, että tämä sattui eilen eikä vaikkapa tänään, kun huomenna ei olisi lääkäripaikka auki. Saatiin aika - en tiedä, mitä se tarkoittaa - ja sitten taas odoteltiin. Muutaman tunnin päästä sitten lähdettiin, sinne aikaan(?)".

"Oli tässä paikassa jotain kaukaisesti tuttua, aikamoinen hajujen sekamelska kyllä."

"Se paikka, missä käytiin. Niin, se on vähän hämärän peitossa minulle. Muistan, kun mentiin sinne. Oli pieni automatka ja sitten paikka, missä oli kaikenmoisia hajuja, vähän koiriltakin haisi. Tapasin pari uutta ihmistä, jotka oli kai ihan kivoja, vaikka tökkivätkin nipistäviä piikkejä turkkiini. Viimeinen, mitä muistan sieltä, on kun minut punnittiin (3 kiloa muuten, aika tasan). Sitten olinkin taas autossa ja tultiin kotiin. Kai jotain oli välissä tapahtunut, koska kurkussa ei ollut enää sitä inhaa tuntemusta. Pystyin syömäänkin vähän."

(Kerrottakoon tähän väliin, että Miiru piti nopeasti nukuttaa, jotta kurkkua päästiin tutkimaan. Sieltä löytyi melkoinen heinänkorsi ujuttautuneena osin kurkkuun, osin nenäonteloihin.)

"Tollasen kehtasivat laittaa tassuuni. Onneksi emäntä otti sen pois heti, kun päästiin kotiin."

Tällaiset sieltä kurkusta kaivettiin pois. 

"Nyt on vähän hömelö olo, ihan kuin ei heräisi ollenkaan. Olen vain istuskellut eri paikoissa ja tainnut nähdä vähän kaikenmoisia hörhöjä valveunia. Lääkäri kielsi menemästä ulos tänään, mutta eipä olisi kyllä yhtään virtaakaan siihen. Toivottavasti huomenna on!"

"Tämä on kumma olotila, kun tekee vain mieli istua ihan hiljaa paikallaan."

Että sellainen koettelemus oli Miirulla eilen ja erityisesti tänään. Toivomme, etteivät heinät jatkossa kiusaa Miirua.