Aurinko ei enää nouse keskipäivälläkään kovin korkealle, muuttolinnut järjestäytyvät auroiksi ja suuntaavat etelään. Me pohjoisen väki jäämme tänne talven yli, odotamme ensi kesää, mutta odotellessa yritämme nauttia parhaamme mukaan. Pieniä iloja saa vaikkapa hurjista varjoista, joita matalalta paistava aurinko tarjoaa. Minkä varjoksi arvelet tätä?
Vastaus löytyy tämän ihanan syysrunon perästä.
Kun syksyllä peippo lähtee
ja laulu häviää
ja metsä on aivan tyhjä,
niin puilla on ikävä.
Sen vuoksi tuulee tuuli
ja oksia kiertelee,
se tekee pesiä puihin
ja niissä ulisee.
Ja kun pieniä peippojansa
puu muistaa suruissaan,
niin tuulen hassu laulu
sen panee nauramaan.
- Aale Tynni -
Kommentit
Lähetä kommentti
Ajatuksia?