Olen nyt tehnyt 30 etätyöpäivää, käymättä kertaakaan toimistolla. Tänään olisi ollut etätyöpäivä nro 31, mutta olin lomarahavapaalla, joten sain nautiskella pitkästä viikonlopusta. Etäpalaverit niin lähelle kuin kauaskin (Intia, Yhdysvallat) sujuvat mainiosti, mutta lähityökavereita on ikävä - ja työpaikan mahtavaa ruokalaa! Meikäläisen rajalliset kokkaustaidot (ja ennen kaikkea kokkaushalut) ovat joutuneet koetukselle tänä poikkeusaikana.
Autoon ei kerry kilometrejä eikä sitä tarvitse tankata, kun en ajele lähikauppaa kauemmas. Tiskikonetta saa pyörittää huomattavasti aiempaa tiheämmin. Pyykinpesukonetta puolestaan harvemmin, kun etätöissä menee monta päivää samassa kotiasussa. Vasta puhtaiden alusvaatteiden loppuminen havahduttaa, että pyykkiäkin pitäisi pestä. Farkkuja en ole käyttänyt moneen viikkoon - mahdanko edes mahtua niihin enää!
Onneksi on nuo kissat. Ne ovat kaikessa päiväuneliaisuudessaan mukavia etätyöseuralaisia. Tulee aina välillä noustua tietokoneen äärestä joko avaamaan niille ovea tai ihan vain silittämään pikkuisen.
Tässä muutamia kuvia viime viikkojen etätyöpäiviltä.
 |
| Tällainen näky odotti, kun kurkistin omalta puoleltani pöydän alle. |
 |
| Miiru vaihtamassa uniasentoaan. |
 |
| Tupsukin sen tietää: tassut on pestävä aina ulkoa sisälle tullessa. |
 |
| Puhtain tassuin voi sitten nukkua hyvillä mielin. |
 |
| Kaksi unikerää. |
 |
| #nallejahti |
 |
| Miiru odottamassa ovenavausta. |
 |
| Tupsu odottamassa ovenavausta. |
Poikkeusoloista huolimatta kissat ja minä toivotamme kaikille mukavaa toukokuuta.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ajatuksia?