Tervetulorutiini

Niin sanottuun "normaaliin aikaan" tämä tervetulorutiini toistui kutakuinkin aina palatessani töistä kotiin, ainakin siis kesäkaudella, jolloin Tupsu viihtyy kaiket päivät ulkona. 

Tässä uudessa normaalissa teen työt kotoa käsin eli kotiinpaluita on huomattavasti harvemmin - samoin kuin lähtöjä, millä on ollut vaikutuksensa "lähtöraksurutiiniin" Miirun kanssa. 

Mutta jos satun käymään sopivaan aikaan päivästä jossain niin, että palaan autolla pihaan, saan nauttia tästä Tupsun tervetulorutiinista. 

Se alkaa hitaalla, unisella marssilla pensaasta kohti autokatosta:  

"Odotas, kun herään."

Kun olen noin metrin päässä, heittäytyy Tupsu maahan odottamaan rapsutuksia: 

"Pistä se kamera jo pois ja tule rapsuttamaan."

Vähän venyttelyä myös: 

"Aa että, olipas makoisat unet. Täytyy nyt vähän venytellä jäsenet hereille."

Ja vähän lisää. 

"Uhhuh, ottipa koville. Rapsuta vähän lisää."

"Noniin, valmis."

 

Kun rapsuttelut on hoidettu, tassuttelemme peräkkäin sisälle.