T.S. Eliotia suomeksi

Maaliskuussa julkaisin blogissa englanniksi T.S. Eliotin runon The Old Gumpie Cat, ihan vain sen hauskuuden vuoksi. Suunnittelin tuolloin hakevani runokirjan suomennoksen kirjastosta heti, kun kirjastot avataan uudelleen, ja niin tosiaan tein. 

Silti meni koko kesä välissä, ennen kuin sain aikaiseksi laittaa lupaamani suomennoksen tänne. Tässä se nyt vihdoin tulee. Ja löytyy siis kirjasta "Kissojen kielen kompasanakirja" yhdessä muidenkin Cats-musikaalia innoittaneiden runojen kanssa. 

Kuvituksena taaskin Miirun kuvia, vaikkei tämä kissaneiti olekaan vanha eikä ponneton. 

Vanha katti ponneton (suom. Jaakko Yli-Juonikas)

On meillä katti ponneton nimeltä Julle Jantteri
sen turkki viirullinen on ja täplikäs kuin pantteri.
Se kaiket päivät istuu vain pihassa, alla pensaikon
ja istuu, istuu, istuu ain - tää meidän katti ponneton. 

Mutta päivien melske kun hiljenee yöhön, 
kollimme taapertaa kellariin työhön.

Vihdoin kun itsekin pehkuihin painun, 
Jantteri vasta saa saaliista vainun.
Se syvästi paheksuu tapoja hiirien, 
ei sovellu pirtaan ne hienostopiirien.
Siksi kattimme komentaa: "Tehkäähän jono
ja laulakaa kuorossa nyt unisono!"

Sä tiedät varmaan kissamme, sen laiskan Julle Jantterin

sen joka huushollissamme on lihavin ja vantterin. 

Se kaiket päivät istuu vain vieressä marjapusikon

ja istuu, istuu, istuu ain - tää meidän katti ponneton. 

Mutta päivien melske kun hiljenee yöhön, 
kollimme taapertaa kellariin työhön.
Se ärsyyntyy kun hiiret noin mellastavat
ja tuumii: On syynä kai ruokailutavat. 
"Ei tässä kai muu auta", kattimme huokaa, 
"kuin leipoa hiirille terveysruokaa."
Se maistuvan piirakan paakaroi voista, 
hiivasta, jauhoista, kultakaloista.

Ei kissaamme unohtaa voi, siis Jantteria, Jullea
sen naama on kuin naurismaa ja vatsakumpu pullea.
Se koko päivän nukkuu vain sisällä pahvilaatikon
ja nukkuu, nukkuu, nukkuu ain - tää meidän katti ponneton. 

Mutta päivien melske kun hiljenee yöhön,
kollimme taapertaa kellariin työhön.
Sen mielestä torakat kaipaavat puuhaa, 
ne muuten vain nurkissa laiskoina luuhaa. 
Se partiolaisiksi ötökät määrää, 
ei unohda kärpästä, ludetta, jäärää.
Kun käytös on kirpulla heinoin ja herkin, 
se palkaksi ansaitsee kunniamerkin. 

Niinpä Julle Jantterille kaikuu suuri kiitos, 
ilman sitä talossamme voiton veisi kaaos.

Kiitos myös Miirulle ja Tupsulle järjestyksenpidosta pihamaalla.