Kun keväällä ompelin ensimmäiset maskit ja lähetin niitä äitienpäivälahjaksi äidille ja anopille, toivoin kovasti, ettei maskeille tulisi käyttöä. Kesän yli selvittiinkin mukavasti ilman maskeja, mutta nyt ollaan tässä ja tilanne on eri.
Tein silloin keväällä maskit pään taakse tulevilla naruilla, mutta sen jälkeen olen tehnyt joitakin korvien taakse tuleville kuminauhoilla, ja kertakäyttömaskithan taitavat aina olla korvakuminauhoilla. Siksipä, kun Pinteresissä ja muuallakin somessa tuli vastaan "korvansäästäjiä", päätin tehdä niitäkin testiin. Maskeihin saa käytettyä kangastilkkuja, ja näihin korvansäästäjiin puolestaan kalalankoja, joita hankin keväällä ison määrän, sekä värikkäitä nappeja, joita ostin ison pussillisen Sinellistä jo monta vuotta sitten, enkä ole tähän mennessä keksinyt niille kovinkaan paljon käyttöä.
Korvansäästäjien virkkaaminen on sopivaa etäpalaveripuuhaa, näitä voi virkata hyvin keskittyen samalla kuuntelemaan palaveria. Nappien ompelukin sujuu rattoisammin palaverissa kuin muuten. Aivan täydellistä pituutta (vai leveyttä) korvansäästäjälle en ole osannut päättää, se riippuu mm. paitsi käyttäjän pään/korvien välin leveydestä myös maskin koosta ja kuminauhojen kireydestä. Siksi olenkin tehnyt näitä useampaa eri pituutta.
Tähän asti olen ommellut kaikki maskit kutakuinkin saman kaavan perusteella eli tehnyt sellaisia laskostettuja maskeja. Kiinnitysmekanismia olen vaihdellut kuminauhoista naruihin ja kuminauhoissakin joko korvien tai pään taakse tuleviksi. Ihan ehdotonta suosikkia en ole näistäkään löytänyt. Juuri nyt tulostin kuitenkin muotoonommellun kasvomaskin kaavan ja aion tästä lähteä kokeilemaan, millaisia saan sillä kaavalla aikaiseksi. Tulossa siis mahdollisesti jatkopostaus, jossa esittelen niitä maskeja.
 |
| Korvansäästäjä paikallaan perusmaskin kanssa. |
 |
| Tämä maskisatsi lähti kaverin perheelle. |
Kommentit
Lähetä kommentti
Ajatuksia?