Miirun syysmietteitä

Aivan uskomatonta, että syyskuukin meni jo ja nyt ollaan lokakuussa. Lämpötilat ovat täällä Etelä-Suomessa pysytelleet vielä mukavan korkeina, välillä jopa kesäisinä. Ehkä siksi ei vielä tunnukaan niin syksyltä. Päivät kuitenkin lyhenevät ja illat pimenevät aina vain aikaisemmin. Minulla on terassilla "saapumisvalot" kissoja varten, jotta erotan ne paremmin, kun haluavat tulla sisälle (eivät ole vielä oppineet koputtamaan, niin kuin kuulin, että jotkut kissat tekevät). Näiden saapumisvalojen syttymisaikaa joudun nyt aikaistamaan viikottain. 

Mutta nytpä päästän Miirun ääneen ja annan sen miukua syysfiiliksensä. 

"Hei mahtavaa, pitkästä aikaa pääsen kertomaan omia kuulumisiani. On ollut ihan kiva kesä, ja tämä alkusyksykin on mennyt mukavasti. Luomuruokaa löytyy vielä aika kivasti. Just pari päivää sitten toin taas emännälle näytille yhden saaliin. Se nyt oli vain sellainen pieni hiirulainen, mutta olipas kyllä maukas. Emäntä tosin meinasi ottaa sen minulta pois, ennen kuin ehdin nautiskella sen. Niitä ei kuulemma saa tuoda sisälle taloon. En ymmärrä. Siellähän olisi paras rauha syödä, ja sinne emäntä pistää aina pöperönsä tarjolle.No, hän siirsi sen ulos ja minä menin tietenkin perässä, niin sain syödä saaliini. Tupsu katseli vierestä."

"Minusta on tullut tänä syksynä ehkä vähän aamutorkumpi kuin mitä olen ennen ollut. Kun ovipalvelu toimii läpi päivän, niin olen todennut, ettei tarvitse aamuvarhain rientää ulos. Saaliit kyllä odottaa, vaikka menisin myöhemminkin. Niinpä odotan rauhassa, että päivä valkenee ja maa ehtii hieman kuivua yön kosteudesta. Sitten on kivempi kikkailla, kun ei tassut niin pahasti kastu."

"Kissaveljeni Tupsu taas on edelleen ihan kesämoodissa, joka sillä kyllä alkoi jo aikaisin keväällä, olisiko ollut maalikuuta. Eli se on ulkona kaiken mahdollisen ajan. Nyt kun pensaan alla alkaa olla jo märkää, se viihtyy terassien sohvilla nukkumassa, mutta sisällä se yleensä käy vain kääntymässä, tietenkin ruokakupilla. Mutta sehän ei minua haittaa. Saan edelleen pitää yöunipaikkani emännän jaloissa." 

"Tupsu on myös tuon lepotuolin ystävä. Minua ei tuohon hökötykseen saisi millään. Lokakuu on muuten meidän kummankin synttärikuukausi. Me ollaan kyllä kumpikin synnytty ulkona luonnon helmassa, niin että tarkkoja syntymäpäiviä ei tiedä kukaan, mutta jonnekin lokakuun loppupuolelle ne sijoittuu. Minä olen Tupsua vuoden vanhempi ja täytän tänä vuonna jo seitsemän. Ihmisen iässä me oltaisiin jotain 4-kymppisiä, touhukkaita (varhais)keski-ikäisiä siis." 

"Tupsu saa ihan rauhassa omia tuon hökötyksen. Minusta on paljon kivempi levyttää tässä rappusella. Tämä ei keiku. Mitään uusia harrastuksia minulla ei tänä syksynä ole. Jatkan samoja kuin ennenkin, eli lintujen bongausta, hiirien jahtaamista ja nukkumista. Ennen kaikkea tuota nukkumista yritän aina vain kehittää paremmaksi ja täyteläisemmäksi."

"Juu, ei kai tässä sitten sen kummempaa. Toivotaan, että aurinkoiset syyspäivät jatkuisi. Sadekeli on kuitenkin aika kurja. Turkki ja tassut kastuu enkä siksi viihdy silloin ulkona. Talvea odotan kiinnostuksella. Saas nähdä, saadaanko tänä vuonna lunta."