Kissoilla kesän kaipuu


Kissakaksikkoni  kovasti kesää kaipaa.

Kinoksia kauhuissaan katsovat,
katoavatko koskaan?

Kuulostelevat kiuruja, 
kovin kauan kestää kurkien kulku.

Kiehnäävät kukkia, 
kinuavat korsia.
Kehnoa korviketta, 
kimmastuvat.

Kärsivällisyys koetuksella,
kastuu karvat.
Kuumottaisi kulkea
katuja, kujia,
kapsutella kaarnoja,
kaivella kuoppia,
kirittää kaneja,
kirmailla kankailla.

Kauanko kesään
kasvien keskelle kellimään
kukkasille kuiskuttelemaan
kärpäsiä kiusaamaan?

Kauanko,
kissani kysyvät.


Ensin tuli otsikko tälle tekstille. Ja kun siinä sattuivat kaikki sanat alkamaan k-kirjaimella, sain siitä idean kirjoittaa koko tekstin vain k-kirjaimilla alkavilla sanoilla. No, se osoittautui liian työlääksi (mutta on kyllä mainio kirjoitusharjoitus  noin yleisesti, teimmekin sellaisen yhdellä kirjoituskurssilla - eli suosittelen kokeilemaan, aihe vapaa), mutta sain sentään pienen k-runon kasaan. 

Miiru-hortonomi meinasi napostella traakkipuuni suihinsa, mikä oli minulle hyvä muistutus, että täytyy laittaa ohraa kasvamaan, jotta kisut saavat heinää syödäkseen, kun selvästi sellaisen kaipuu alkoi olla. Traakkipuun myrkyllisyydestä kissoille löytyi netistä ristiriitaisia tietoja, mutta en viitsinyt testata asiaa Miirulla ja niinpä traakkipuu on päässyt Miirulta turvaan - ja toisinpäinkin myös. 

Ensimmäinen satsi ohraa on nyt ollut kissojen ilona pari viikkoa ja hyvin tuntuu maistuvan. Silloin, kun yllätin Miirun traakkipuun kimpusta eikä ohraa vielä ollut tarjota sille tilalle, yritin tarjota salaattia. Ajattelin, että vihreä kuin vihreä ja ainakinhan se on syötävää. Vaan arvaa, kelpasiko? No eipä tietenkään. Mikähän siinäkin on? 


Mukavaa alkanutta viikkoa itse kullekin! Kyllä se kesä sieltä pian koittaa. 


Kommentit