Talvi tekee tuloaan ja mikäpä sen ihanampaa kuin kääriytyä lämpimän huivin suojiin viileinä päivinä. En ole ollut mikään "huivi-ihminen", mutta sain pari vuotta sitten joululahjaksi hartiahuivin, jota olen käyttänyt ahkerasti. Nostan sen harteilleni viikonloppu- ja muina vapaa-aamuina, kun luen Hesaria nojatuolissa, eikä sitten enää tämä vilukissa palele kylmimpinä talvipäivinäkään.
Jakaakseni samaa lämmön kokemusta lähipiirille päätin neuloa tänä syksynä huiveja. Lisäksi villasukkia alkaa olla jo liikaakin valmiina, joten huivit ovat siksikin hyvää vaihtelua. Huivin parissa myös kuluu enemmän aikaa kuin sukkaparin, joten ei tarvitse olla ihan koko aikaa miettimässä, mitä seuraavaksi neuloisin. Toki sama on homman kääntöpuoli: valmista ei tule yhtä nopeasti.
Toistaiseksi olen saanut valmiiksi kolme huivia, jotka nyt tämän "huiviviikon" aikana esittelen. Kieltämättä "huiviviikko" kuulostaa vähän liialliselta tällä määrällä, mutta koska blogissa on aiemmin ollut villasukka- ja kassiviikkoja, tulee nyt huiviviikko näillä muutamalla tapauksella.
Tämän ensimmäisen huivin ohje on Laineen '52 x villahuivit' -kirjasta, nro 27 Drops of Memory. Ohjeessa on kolme eri kokoa ja valitsin niistä pienimmän eli ohjeen mukaisilta mitoiltaan 26 cm leveän ja 152 cm pitkän. Käyttämälläni langalla (Woolsilk) huivista tuli 25 cm x 160 cm. Isommasta huivista saattaisi toki olla myös isommin iloa, mutta olen silti tyytyväinen valittuani tämän koon. Tässäkin nimittäin riitti neulomista ihan riittävästi, varsinkin kun tämä oli ensimmäinen huiviprojektini lukuisten sukkien perään. Kärsivällisyys oli välillä koetuksella, tuleeko homma koskaan valmiiksi.
Kuvio huiviin neulotaan silmukannostoilla, mikä on sikäli kätevää, ettei tarvitse kuljettaa mukana toista lankaa. Vaikka kuvio on varsin selkeä ja yksinkertainenkin, vaati sen neulominen noilla nostoilla melkoista tarkkuutta. Suurimmilta virheiltä taisin tässä kuitenkin välttyä ja lopputulos on ihan kivannäköinen.
Lankana päädyin tosiaan kokeilemaan Wool Silk -lankaa, koska se oli paksuudeltaan sopivaa ja on myös riittoisaa. 50 g kerässä on lankaa 300 metriä. Tähän huiviin meni noin puolitoista kerää sekä lilaa että luonnonvalkoista. Lankaa on saatavana vaikka minä ihanina karkkiväreinä. Ihmettelenkin, miksi päädyin kesällä lankoja tilatessani näinkin "tylsiin" väreihin. No, alkuperäisessä ohjeessa värit ovat ruskea ja luonnonvalkoinen, ehkäpä se vaikutti asiaan.
Toistaiseksi en ole tuon kirjan muita ohjeita käyttänyt. Ne tuntuvat luettuna jotenkin sen verran vaikeilta, etten ole saanut aloitettua, mutta toki tarkoitus on ottaa sieltä pian jokin toinen ohje työn alle.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ajatuksia?