Siirry pääsisältöön

Unikkoa sukissa ja muussa

Apua sentään. Kohta ollaan joulussa ja tämän syksyn - ja kesänkin - käsityötuotokset ovat pääasiassa esittelemättä täällä blogissa. Yritän korjata tilannetta tässä loppuvuoden aikana, mutta se saattaa osoittautua aika mahdottomaksi. 

Tässä ensimmäisenä esittelyyn unikkoaiheisia tuotoksia. Veljentyttöni toivoi jotain Marimekko-aiheista villasukkiin, mieluiten unikkokuosisia. Eipä siis muuta kuin sopivaa ohjetta etsimään ja täältä sellaisen löysinkin: https://diyprojectsfinnish.wordpress.com/2020/11/16/unikko-kuosi-neuleessa/

Kuviossa on todella pitkiä langankuljetuksia, mutta siitä huolimatta neuloin nämä normaalina kirjoneuleena, en siis tikapuu- tai muulla erityistekniikalla. Lähinnä siksi, etten osaa niitä enkä innostunut harjoittelemaan. 

Sama veljentyttö aloitti lukion tänä syksynä, sai sieltä läppärin ja toivoi läppärille suojapussukkaa, tietenkin myös unikkokuosilla. Sillä jos ette ole tienneet, niin tämä Marikmekon musta unikko on tämän hetken teinityttöjen ykköskuosi. Tai oli ainakin alkusyksystä. Tilanne on toki voinut jo muuttua ja nykyinen suosikki olla jotain muuta. Toivottavasti sentään ei, sillä neulon parhaillaan samanlaisia sukkia toiselle teinitytölle joululahjaksi. 



No, läppäripussukka oli mukava ompeluhaaste, joten tartuin siihen heti tilaisuuden tullen. Tein siihen vuorin tikkikankaasta, kun ajattelin, että se on kätevä tapa saada kassiin läppärin tarvitsemaa pehmustetta. Ja ehkä se sitä olikin, kätevä siis, mutta tämä malli, johon päädyin ihan vain ottamalla mallia minulla olleesta läppäripussukasta, osoittautui haastavaksi toteuttaa vuorillisena. Aivojeni 3D-kapasiteetti meinasi loppua välillä kokonaan, kun pähkäilin, miten yhdistän vuorin ja päällikankaat vetoketjuun. 

Varmasti toteutukseen löytyisi joku oikea ja huomattavasti helpompi tapa, luultavasti menin tässä ihan takapajuisesti ja se olisi siksi niin vaikeaa. Mutta toista kertaa en ainakaan ilman selkeää ohjetta lähde tekemään läppäripussukkaa tällaisena, vaan ompelen yksinkertaisesti vetoketjun yläreunaan. Onneksi veljentyttö ei kaivannut tähän taskuja eikä kantohihnoja. 




Kesällä tuli ommeltua myös muutama kalastajahattu unikkokankaasta. Ekan kerran ompelin näitä toissakesänä, ja silloinkin saman veljentytön toiveesta. Nyt ompelin mustan ja punaisen ensimmäisen - ja luultavasti viimeisen - kerran tilaustyönä. Eräs isä tilasi hatut pienille tytöilleen ja melkoisen harkinnan jälkeen tartuin haasteeseen. Hatuista tuli ihan hyvät, ja ne näyttivät tyttöjen päässä aivan uskomattoman makeilta, kun he niitä sovittivat. Koska en kuitenkaan ole ammattiompelija, on melkoinen tekeminen saada hatusta oikean kokoinen, eli päänympärys sopivan kokoiseksi. Luulisi sen olevan helppoa: sen kuin mittaa ympäryksen ja lierin yläreunan oikean mittaiseksi, vaan ei. Vaikka kuinka mittaisin ja otan huomioon saumavarat sun muut, lopputulos tuntuu olevan arpapeliä. 

Siksi en ole ottanut uusia tilaustöitä vastaan, vaikka haluankin kiittää kaikkia kyselijöitä yhteydenotoista. En pysty pistämään hattujen hintaan sitä, mikä korvaisi tekemisestä aiheutuneen stressin. :D Vaikka täytyy sanoa, että poislukien tuo koon kanssa arpominen näitä on tosi kiva ommella. 

Kun tein hatut kesällä ulkopuoliselle, halusin myös sisäpuolen olevan viimeistelty. Ensimmäisen kesän hatuissa ei ollut vuoria, joten sisäpuolella näkyy kaikki ompeleet eikä yleisilme siten ole kovin siisti. Niinpä näihin tämän (viime) kesäisiin ompelin myös vuorin. Tai oikeastaan ne on ommeltu kaksipuoleisiksi eli halutessaan hattua voisi pitää myös toisinpäin - jos esim. unikkokuosi alkaakin kyllästyttää. Voihan niinkin käydä. 



Koska kahteen hattuun ei mennyt kaikkea ostamaani kangasta, tein ylimääräisestä vielä muutaman hatun lisää, tällä kertaa pienille (ja yhdelle isommalle) sukulaistytölle. Toiseen punaisista hatuista tuli lisäksi toiveesta narut, koska kyseinen pieni neito ei ilmeisesti anna hatun muuten pysyä päässään. 



Löysin muuten kirjastosta kivan kirjan, Gill Strattonin Kesähattuja lapsille, jossa oli paljon ihania hattuohjeita. Myös tällaisen kalastajahatun ohje löytyy sieltä ja sitä käytinkin apuna tehdessäni hatuista kaksipuoleiset. Kirjassa on myös kaavoja, mutta harmillisesti ne vaativat suurentavaa kopiokonetta, jota minulla ei kesällä ollut käytettävissä. 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Marimekon Räsymatto-kuosiset sukat

Veljentyttöni suosikkikuosi tällä hetkellä on Marimekon Räsymatto. Malli on sopivan hauska toteuttaa myös villasukissa, joten niinpä päätin yllättää veljentytön tällaisilla sukilla.  Nämä saavatkin sitten jäädä tämän kevään viimeisiksi villasukiksi. En ole koskaan aiemmin kokenut hajuhaittoja villalangoista, mutta tämä oli nyt tänä keväänä jo toinen kerta. Ensimmäinen kerta oli vielä kylmien säiden aikaan, kun neuloin sukkaa Novitan 7 veljestä Raita-langalla. Niitä sukkia en vielä ole esitellytkään, koska tein valmiiksi vain toisen ja hajuhaittojen takia ulkoistin sukan lankoineen terassin laatikkoon odottelemaan aikaa parempaa. Kenties saan neulottua sukalle parin kesällä ulkosalla. Koko kämppään levisi siis niitä neuloessa sellainen ikävä lampaanrasvan tuoksu!  Ja samanlainen tuoksu, vaikkakin lievempänä alkoi levitä ilman lämmettyä hellelukemiin. Niinpä saatuani nämä sukat valmiiksi, siirsin kaikki villalangat talon viileimpään paikkaan monen oven taakse ja päätin, että nii

Lapasviikko: Marimekko-lapaset

Tässäpä tämän hetken suosikkilapasmallini, Marimekon Räsymatto-kankaan inspiroima pilkkulapanen. Paitsi että tulos on hauskan näköinen, nämä lapaset valmistuvat ihan hujauksesssa ja niinpä olenkin niitä tehnyt tähän mennessä jo kolme paria. Ja tietenkin taas myös jämälankaprojektin etenemisen kannalta malli on mainio. Toistaiseksi minulla on riittänyt mustaa ja harmaata, mutta niiden loppuessa kuvion voi neuloa muillakin väreillä, vaikkapa kokonaan punaisin pilkuin tai punaista, vaaleanpunaista, oranssia, vihreää ja mustaa yhdistelemällä.  Ranteiden resorin neuloin kahdessa ensimmäisessä lapasparissa palmikkojoustinta hevoslapasista kopioiden. Sitä on sinänsä kiva neuloa, että onnistuu ilman apupuikkoa, ja lopputulos on normaalia palmikkoa koristeellisempi. Sen verran perusresoria hitaampi sitä kuitenkin on neuloa, että viimeisimpään tätä mallia tein resorssin tylsempää kaksi oikein-kaksi nurin -resoria. Käytössä molemmat toimivat tietenkin aivan yhtä hyvin.   

Kissasukat

Näiden kissasukkien ohje on Lumi Karmitsan kirjasta Villit vanttuut ja vallattomat villasukat .  Aika vallattomat nämä kissasukat kyllä ovatkin.  Ohje oli ohuemmalle langalle, mutta minä käytin näihin lankavarastoistani Novitan Nalle-lankoja. Jouduin siksi hieman muokkaamaan ohjetta pienemmälle silmukkamäärälle sopivaksi. Siirsin kissakuvion sivuilta eteen ja lyhensin hieman vartta. Alkuperäisessä ohjeessa varressa on kummallakin sivulla kissan naama.  Novita Nallen Taika-lanka, tuo pinkki,sopi tähän aika kivasti, sillä se teki kissasta raidallisen, vähän meidän Miirun oloisen. Tuohon kärkiosan kuvioon se sen sijaan oli ehkä hieman liian levoton eikä kuvio nyt erotu kovin selvästi.  Kissasukat menivät anopille synttärilahjaksi.