Apua sentään. Kohta ollaan joulussa ja tämän syksyn - ja kesänkin - käsityötuotokset ovat pääasiassa esittelemättä täällä blogissa. Yritän korjata tilannetta tässä loppuvuoden aikana, mutta se saattaa osoittautua aika mahdottomaksi.
Tässä ensimmäisenä esittelyyn unikkoaiheisia tuotoksia. Veljentyttöni toivoi jotain Marimekko-aiheista villasukkiin, mieluiten unikkokuosisia. Eipä siis muuta kuin sopivaa ohjetta etsimään ja täältä sellaisen löysinkin: https://diyprojectsfinnish.wordpress.com/2020/11/16/unikko-kuosi-neuleessa/
Kuviossa on todella pitkiä langankuljetuksia, mutta siitä huolimatta neuloin nämä normaalina kirjoneuleena, en siis tikapuu- tai muulla erityistekniikalla. Lähinnä siksi, etten osaa niitä enkä innostunut harjoittelemaan.
Sama veljentyttö aloitti lukion tänä syksynä, sai sieltä läppärin ja toivoi läppärille suojapussukkaa, tietenkin myös unikkokuosilla. Sillä jos ette ole tienneet, niin tämä Marikmekon musta unikko on tämän hetken teinityttöjen ykköskuosi. Tai oli ainakin alkusyksystä. Tilanne on toki voinut jo muuttua ja nykyinen suosikki olla jotain muuta. Toivottavasti sentään ei, sillä neulon parhaillaan samanlaisia sukkia toiselle teinitytölle joululahjaksi.
No, läppäripussukka oli mukava ompeluhaaste, joten tartuin siihen heti tilaisuuden tullen. Tein siihen vuorin tikkikankaasta, kun ajattelin, että se on kätevä tapa saada kassiin läppärin tarvitsemaa pehmustetta. Ja ehkä se sitä olikin, kätevä siis, mutta tämä malli, johon päädyin ihan vain ottamalla mallia minulla olleesta läppäripussukasta, osoittautui haastavaksi toteuttaa vuorillisena. Aivojeni 3D-kapasiteetti meinasi loppua välillä kokonaan, kun pähkäilin, miten yhdistän vuorin ja päällikankaat vetoketjuun.
Varmasti toteutukseen löytyisi joku oikea ja huomattavasti helpompi tapa, luultavasti menin tässä ihan takapajuisesti ja se olisi siksi niin vaikeaa. Mutta toista kertaa en ainakaan ilman selkeää ohjetta lähde tekemään läppäripussukkaa tällaisena, vaan ompelen yksinkertaisesti vetoketjun yläreunaan. Onneksi veljentyttö ei kaivannut tähän taskuja eikä kantohihnoja.
Kesällä tuli ommeltua myös muutama kalastajahattu unikkokankaasta. Ekan kerran ompelin näitä toissakesänä, ja silloinkin saman veljentytön toiveesta. Nyt ompelin mustan ja punaisen ensimmäisen - ja luultavasti viimeisen - kerran tilaustyönä. Eräs isä tilasi hatut pienille tytöilleen ja melkoisen harkinnan jälkeen tartuin haasteeseen. Hatuista tuli ihan hyvät, ja ne näyttivät tyttöjen päässä aivan uskomattoman makeilta, kun he niitä sovittivat. Koska en kuitenkaan ole ammattiompelija, on melkoinen tekeminen saada hatusta oikean kokoinen, eli päänympärys sopivan kokoiseksi. Luulisi sen olevan helppoa: sen kuin mittaa ympäryksen ja lierin yläreunan oikean mittaiseksi, vaan ei. Vaikka kuinka mittaisin ja otan huomioon saumavarat sun muut, lopputulos tuntuu olevan arpapeliä.
Siksi en ole ottanut uusia tilaustöitä vastaan, vaikka haluankin kiittää kaikkia kyselijöitä yhteydenotoista. En pysty pistämään hattujen hintaan sitä, mikä korvaisi tekemisestä aiheutuneen stressin. :D Vaikka täytyy sanoa, että poislukien tuo koon kanssa arpominen näitä on tosi kiva ommella.
Kun tein hatut kesällä ulkopuoliselle, halusin myös sisäpuolen olevan viimeistelty. Ensimmäisen kesän hatuissa ei ollut vuoria, joten sisäpuolella näkyy kaikki ompeleet eikä yleisilme siten ole kovin siisti. Niinpä näihin tämän (viime) kesäisiin ompelin myös vuorin. Tai oikeastaan ne on ommeltu kaksipuoleisiksi eli halutessaan hattua voisi pitää myös toisinpäin - jos esim. unikkokuosi alkaakin kyllästyttää. Voihan niinkin käydä.
Koska kahteen hattuun ei mennyt kaikkea ostamaani kangasta, tein ylimääräisestä vielä muutaman hatun lisää, tällä kertaa pienille (ja yhdelle isommalle) sukulaistytölle. Toiseen punaisista hatuista tuli lisäksi toiveesta narut, koska kyseinen pieni neito ei ilmeisesti anna hatun muuten pysyä päässään.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ajatuksia?