Koneneulonnan riemua

Uusi vuosi, uusi harrastus! No juu, vuodesta alkaa uutuudenviehätys karista, kun ollaan jo näin pitkällä helmikuussa, tästä uudesta harrastuksestani, koneneulonnasta, sen sijaan ei vielä. Onnistuin pääsemään koneneulonnan alkeiskurssille ja käyn nyt maanantai-iltaisin opettelemassa tätä lajia. 

Ajatus koneneulonnasta sai siemenensä viime keväänä, kun veljentyttöni toivoi Unikko-neuletta. Jo siitä puhuessa tuli mainittua, että pitäisi olla kone sellaisen neulomiseen. Suunnittelin kuitenkin puseron kuvion, ostin langat (ohuempaa puuvillalankaa kuin netistä löytyneissä ohjeissa, koska tavoittelin kevyempää versiota neuleesta) ja aloin neuloakin. 

Varsin pian kuitenkin huomasin homman mahdottomaksi itselleni. Tässä tulee niin pitkiä langansiirtoja, etten saa niitä tehtyä hyvin edes tikapuutekniikalla, en ainakaan tällä langalla (Schachenmayrin Cotton Bambulino). Alla olevasta kuvasta näkyy, mihin asti jaksoin tämän kanssa yrittää, kunnes into loppui ja tämä päätyi keskeneräisten koriin. 

Tuli toki myös kesä ja eihän kesällä viitsi neuloa. Oman haasteensa toi tuo ohjeeni, jossa on yhdellä A4:lla koko pusero eli se on turhan pienellä. Kuvio on toki varsin selkeä ja tärkeintä on jotenkin hahmottaa, leveneekökö vai kapeneeko kukkien terälehdet kullakin rivllä, mutta silti ohje näin pienessä muodossa oli hankala. 

Niinpä tämä jäi odottamaan jotain, luultavasti purkua. Loppuvuodesta, kun aloin taas miettiä, mitä kivaa harrastusta sitä kevääksi keksisikään, löysin koneneulonnan alkeiskurssin. Se oli jo täynnä, mutta ilmottauduin kuitenkin jonoon - olen ennenkin saanut peruutuspaikkoja, joten eihän sitä koskaan tiedä. Ja kas, sain kun sainkin peruutuspaikan kurssille. 

En oikein tiennyt, mitä odottaa kurssilta tai ylipäätään koneneulonnalta, että olisiko se lainkaan minun juttu vai ei. Jo ekan kurssikerran jälkeen olin täysin tämän lumoissa. Vaikka neuloimme - ja toistaiseksi olemme neuloneet - vasta vain pieniä mallipaloja, on jotenkin mahtava fiilis, miten nopeasti laitteella syntyy neulepintaa. Ja miten tasaista ja sileää se on. Sekin on mahtavaa, että koneella neulotaan ohuella langalla (on myös paksulankakoneita), eli langoilla, joita käsinneuloessa välttelen. 

Koneiden retrous tuo oman mausteensa puuhaan. Ilmeisesti ihan uusiakin neulekoneita on saatavilla, mutta ne toimivat täysin samalla tekniikalla ja tavalla kuin nämä alkuperäiset. Ovat vain tolkuttoman kalliita ja muovisia. Eli vähän sama kuin ompelukoneissakin: 1980-luvun metallinen päihittää nykyiset muoviset. No, tämän paikkansapitävyydestä en tiedä, kun en ole tekninen asiantuntija. Sen vain tiedän, että näillä retrokoneilla kurssilla suihkimme menemään ja hyvin neulovat. 

Vaikka en tosiaan osannut odottaa yhtään mitään tästä, niin kenties manuaalisen työn määrä tässä neulontatavassa on kuitenkin vähän yllättänyt. Levennykset ja kavennukset, päättelyt ja kuviot, kaikki tehdään käsin. Neulontakone siis vain neuloo silmukat sen mukaan, miten neulat on siihen aseteltu (hyvin yksinkertaistetusti ilmaistuna). Jos neuloo vain suoraa kappaletta, niin sitten homma on todella nopeaa (mikäli koneessa kaikki kunnossa). 

Turkoosi neuletilkku alla on toistaiseksi suurin tuotokseni neulekoneella. Tämä on tiheyden laskemiseksi tehty mallitilkku, kooltaan noin 20 cm x 20 cm. Miten ihanan nopeaa onkaan tehdä mallitilkku tällä laitteella verrattuna käsinneulontaan. Laiskuuttani en käsin neuloessa koskaan edes jaksa neuloa mallitilkkua. 

Sanastokin on laajentunut kurssin myötä ihan uusille alueille, kuten vaikkapa neulekoneen osat kelkka, läppäkoukku, huopasalpa... Koneneulonnan ohella kurssilla saaduista opeista on itse asiassa hyötyä myös käsinneulontaan. Tähän mennessä on esimerkiksi opeteltu neulekaavojen laskemista ja tekoa, sekä langanmenekin laskemista. Tulossa on mm. osien yhdistämistä ja sen sellaista. 

Pian kurssin ensimmäisen tunnin jälkeen menin kirpputorille "sillä silmällä" eli josko siellä vaikka olisi jollain myynnissä neulontakone. Ja arvatkaas mitä - siellä oli! Miten voi edes käydä näin? Tämä meni ehdottomasti kaikkien aikojen kirpputorilöytöjeni kärkeen, eikä vähiten siksi, että tämä tuli vastaan juuri silloin, kun sitä etsin. Yleensähän kirpputoriostokset ovat ihan sattumanvaraisia. Hintakin oli hyvin maltillinen, 50 eur. En jäänyt miettimään, mahtaako koko vekotin edes toimia. 

No, eihän kone kovin hyvin toiminut. Kallis huolto edulliselle löydölle ei kuitenkaan houkutellut, joten olen tilannut varaosia (neuloja ja uuden vaihtohuovan salpahuopaan), joten kunhan ne saapuvat, vaihdan nämä useimmiten ongelmia aiheuttavat osat ja putsaan koneen huolellisesti. Toivottavasti se auttaisi ja pääsen suihkimaan neuloksia koneellani. 

Ihan heti ei veljentytön kuitenkaan kannata odotella unikkoneuletta. Luulen, että aika kauan vielä saan opetella ja harjoitella koneneulonnan saloja ennen kuin valmistan sillä mitään kovin monimutkaista.