Koneneulonta - kirjoneulepipo

Kirjoneulonta neulekoneella on jotenkin taianomaista. Reikäkortti sisään ja kelkan nappulat oikeisiin asentoihin ja ei kun suihkimaan. Kuvio ilmestyy neulepintaan siistinä ja tasaisena. 

Toki tässä tai'assa on omat rajoitteensa, ainakin näissä neulekoneissa, joita käytämme kurssilla ja joka minulla on kotona. Reikäkortissa kuvio voi olla korkeintaan 24 silmukkaa leveä eli toistuu sellaisena koko kerroksen läpi. 

Harjoittelimme kirjoneulontaa koneella kurssin alkupuolella, ja viimeisellä tunnilla halusin vielä harjoitella sitä lisää. Päätin tehdä pipon ihan vain siksi, että se oli sopivan pieni (pienehkö) työ tätä varten. 

Tällainen siitä tuli: 

Palataan kuitenkin pipon syntyvaiheisiin. 

Kun harjoittelimme kuvion neulontaa kurssin alkupuolella, valitsin harjoituskuvioksi tällaisen siksak-kuvion. Tässä kuviossa hyvää on se, että langanjuoksut nurjalla jäävät hyvin lyhyiksi. 

Neulekoneella on helppo testata, miltä sama kuvio näyttää, kun pää- ja kuviovärin vaihtaa toisinpäin: 

Kun sitten kurssin loppupuolella palasin kuvioneulonnan harjoitteluun, löysin kivan kissakuvion. Neuloin malllikappaleen petroolilla ja valkoisella: 

Mallikappaleesta selvisi muun muassa se, että pitkien langanjuoksujen takia pisimmät juoksut pitäisi joko kiinnittää jälkikäteen (ei kiitos!) tai neuloa jotain sellaista, jossa kuvion tausta jää piiloon. Opettajan ehdotuksesta suunnittelin pipon kaksinkertaiseksi, jolloin kuvion tausta jää piiloon. 

Kuten kaikissa kurssin töissäni, minulla oli omat haasteeni tämänkin työn kanssa. Kaikki sujui hienosti aloitusreunasta kuvion ensimmäisille kerroksille. Sitten vaaleanpunainen lanka loppui. Se ei tullut yllätyksenä, sillä olin seuraillut kerän riittävyyttä koko ajan ja varautunut kerän vaihtoon. 

Koska vaaleanpunainen oli päälanka ja petrooli kuviolanka, oli petroolilanka tiellä, kun yritin saada uutta lankaa kelkan langanohjaimeen. Olisi pitänyt odottaa opettaja paikalle kertomaan, miten langan sinne olisi saanut oikeaoppisesti, mutta hän oli kiinni toisen opiskelijan ongelmissa, joten luotin kärsimättömyyksissäni virheellisesti omaan osaamiseeni. Pujottelin langan miten kuten langanohjaimeen ja suhautin kelkalla rivin yli. 

Eihän se lanka siellä oikeaoppisesti ollut paikallaan, joten kaikki vaaleanpunaisella langalla neulottavat silmukat tippuivat neuloilta. Voin sanoa, ettei mikään riemastuttava hetki. Yritimme yhdessä open kanssa pelastaa silmukoita takaisin neuloille, mikä osin onnistuikin, mutta sitten tuli jokin toinen vastoinkäyminen, mitä en enää edes muista, mikä se oli. Lopputulos kuitenkin oli, että päädyin purkamaan koko työn ja aloittamaan alusta. 

Toisella kerralla vaihdoin vaaleanpunaisen lankakerän jo hieman ennakoivasti ennen kuin kuvio alkoi, niin vältyin samalta ongelmalta. Neulominen sujuikin tällä kertaa ongelmitta kissojen korviin saakka. Silloin vuorostaan puseroni hiha tarttui kelkan harjaksiin. :D No, opettajan avustuksella siitäkin selvittiin enkä onneksi joutunut sillä kertaa palaamaan alkuun. Muutaman kerroksen purku riitti. 

Vastoinkäymisten vuoksi aika loppui kesken tälläkin kerralla. Ehdin tehdä yläreunaan yhden kavennuskerroksen, mutta loput jäi kotona viimeisteltäväksi. 

Taas olin laskenut ja mittaillut pipon mitat väärin ja niipä tästäkin oli tulossa liian matala. Neuloin siksi päälaelle kotona muutaman kerroksen lisää ja kavensin maltillisemmin kuin mitä olisin tehnyt neulekoneella. Myös vuoriksi taittuvaan alaosaan neuloin muutamia kerroksia lisää (kotikoneellani) ennen kavennuksia. 

Tupsukehikoilla syntyi tupsu nopsasti tähänkin pipoon. Ja kuten kuvasta huomaa, olen innostunut siitä kehikosta aika tavalla.