Edellisessä postauksessa kerroin koneneulonnan riemusta lapasen teossa. Se ei siis mennyt ihan putkeen. Vaan miten kävi pipon kanssa?
No, ainakin paremmin kuin lapasten kanssa. Ihan läpihuutojuttu tämäkään ei toki ollut. Tein - tai aloitin - tämän vihreän resoripipon yhdellä kurssikerran jälkipuoliskolla ajatellen, että nopeastihan minä sen hutaisen. Ja kertailen samalla, miten tuo resorsin neulominen oikein tapahtuikaan.
Ensin piti neuloa mallikappale, josta laskin pipoon tarvittavat silmukat ja kerrokset. Silmukoita tähän n. 56 cm ympärysmitaltaan olevaan pipoon tarvittiin huimat 168. Kerrosmäärän laskin alakanttiin ja niinpä pipo oli neulekoneesta ottamisen jälkeen liian lyhyt. Mutta ennen kuin sinne asti edes päästiin, täytyi pipoa kaventaa, ja se tapahtui siirtämällä lanka joka toiselta neulalta toiselle. 84 tällaista siirtoa ei ehkä kuulosta paljolta, mutta kello tikitti tunnin loppumista, joten siinä vaiheessa homma tuntui loputtomalta.
Koska aika tosiaan loppui kesken, neuloin lopuksi pipon perään apulangalla muutaman kerroksen ja irrotin sen koneesta. Kotona poimin sitten silmukat pyöröpuikolle ja neuloin pipoon hieman lisää mittaa päälaelle, jotta se asettuu päähän.
Sitten vielä tupsu pisteeksi pipon päälle, niin voìla, pipo tuli kuin tulikin valmiiksi. Tupsu saisi kyllä olla isompi, mutta tällä mennään nyt.
Teenkö pipoja lisää neulekoneella? Ehkäpä.
Ai että miten ihanan helppoa tupsujen teko on Novitan tupsukehikoilla!
Neonvihreä lanka, jolla sekä harjoittelulapaset että pipo on neulottu, on muuten Opal Uni -lankaa. Todella miellyttävän tuntuista lankaa sekä käsitellä että pitää päällä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ajatuksia?