Loiste-makramee

Kesällä, tai taisi jo olla keväällä, sain makrameetoiveen myös mieheni veljentytöltä. Välillä ehdin jo sen toiveen unohtaakin, mutta kun joulun alla aloin miettiä joululahjoja, tuli se toive mieleen ja päätin, että teen sen nyt. 

Täydellinen ohje löytyi Lankavan makrameeohjeiden joukosta: Loiste-raanu. Pieni epäröinti tuli siitä, että nuo kohosolmut ovat melko hitaita tehdä, tai ainakin siis perussolmua hitaampia, joten en ollut varma, riittääkö minulla aika tämän tekemiseen. 

Mutta kyllähän aikaa riittää, kun sopivasti järjestelee. Minulla oli kesältä tai alkusyksyltä, milloin se nyt tulikaan, katsomatta tuorein Suomen kauneimmat kodit -kausi, joten laitoin sen pyörimään ja tein sen jaksoja katsellessa samalla tätä. Hyvin ehti valmiiksi!

Onneksi kaupasta löytyi myös sopivan kokoiset led-valot, jotka pujottelin työn sakaroihin. Hienosti suunniteltu ohje, kun sakaroita on juuri 120 niin kuin lamppuja lamppupakkauksessa. 

Kiitosta ohje sen sijaan ei saa tarvittavan langan määrästä. Yhdessä Paulina-punoskudekerässä on lankaa vyötteen mukaan 170-180 m (kokemukseni mukaan aina korkeintaan 170 m). Ohjeen mukaan tähän olisi mennyt  195 m eli juuri ja juuri yhden kerän yli menevä määrä. Eihän siinä mitään, jos on muitakin projekteja, mihin käyttää ylijäävää lankaa, mutta juuri nyt en halunnut haalia lähes kokonaista ylimääräistä kerää nurkkiini. 

Olin jo raanun ohjeen ensi kerran nähdessäni päättänyt, etten tee sen alareunaan kierteitä, kuten alkuperäisessä ohjeessa on. Minun silmääni miellyttää enemmän, kun narut roikkuvat suorina tuon viimeisen kohosilmureunan jälkeen. Tämä mielessäni arvelin, että voin leikata naruista ohjetta lyhyemmät. 

Työhön tarvittiin 25 narua, ohjeen mukaisesti 7,8 m pituisia. Päädyin 7 metrin pituisiin, koska silloin hyvässä lykyssä yksi kerä riittäisikin (25 x 7 m = 175 m). No, eivät ne aivan riittäneet: sain kerästä 23 tuon mittaista pätkää. Toki mittauksissani saattoi olla jotain heittoa, mutta tuskinpa ihan niin paljon, että kokonaisheitto olisi ollut 14 metriä. Ärsyttävää. 

Minulla oli aiemmista projekteista jäljellä ohuempaa samanväristä, luonnonvalkoista narua, joten päätin kokeilla, voisiko sillä paikata puute. Ja ihan hyvin se onnistui. Toinen ja kolmas naru vasemmalta ovat ohuempaa. Lopputuloksessa sitä ei huomaa, ellei tiiraile ihan läheltä. 

Kun tästä lankaärtymyksestä pääsin yli, työ sujui ongelmitta ja joutuisasti. Siitä vain tuli niin painava, jo ennen lamppujen lisäämistä, että ostamani rima osoittautui ihan liian hennoksi. Niinpä pujottelin sen kaveriksi vielä toisen samanlaisen aloitussolmuja venyttäen. Mieluiten olisin käyttänyt luonnosta löytyneitä oksia, mutta näin keskellä talvea sellaisia ei ollut tarjolla. Siinäkin yksi syy, miksi makrameet minulla yleensä ovat kesäprojekteja. 

Raanu on kyllä kivannäköinen sekä valoilla että ilman. Voisi olla kiva tehdä tällainen vaikka itsellekin.