Jämälangoista löytyi harmaata Regia Soft Glitter -lankaa ja sille sopivaksi kontrastiväriksi vaaleanpunaista Armoniaa. Glitter-langan olin aikoinaan hankkinut näitä prinsessasukkia varten ja isosta kerästä lankaa oli jäänyt reilusti. Noiden sukkien vaaleanpunaista minulla on myös vähän jäljellä, mutta se ei olisi riittänyt enää näihin, enkä muutenkaan aikoinaan suuremmin tykännyt noiden kahden värin kontrastista.
Niinpä ilahduin löytäessäni tätä hempeämmän vaaleanpunaista, koneneulontakurssin peruina. Kurssilla tein tuosta langasta kissakuvioisen pipon. Piposta ei tullut mittasuhteiltaan hyvä, ja niinpä, kun kesken näiden miukumaukujen lanka uhkasi loppua, valmistauduin jo purkamaan pipon saadakseni siitä lisää lankaa. Siihen purkuun ei vielä tarvinnut turvautua, sillä löysinkin lankalaaristani mystisesti yhden ihan korkkaamattoman kerän samaa lankaa .
Näiden sukkien kuvio on kyllä edelleen minusta todella ihana, ja tuo takaosassa ja pohjassa kulkeva kuviokin on kiva. Tuntui kuin olisin neulonut taideteosta näitä tehdessäni - taideteoksen ollessa siis se alkuperäinen mallikuvio, ei juuri minun tuottamat sukat.
Näistä sukista tulee nyt paljon kuvia, mutta laitan tähän vielä kuvia kirjasta, jonka kuvissa näistä sukista löytyy yhteensä kolme eri värivaihtoehtoa.
Kirjassa on sukista sekä pitkävartinen että nilkkapituinen malli.
Kyseisen kirjan kaikki sukat neulotaan samoilla ohjeilla eli silmukkamäärillä yms., vain kuvio tietenkin on eri. Kantapää tehtiin itselleni aivan uudella tavalla, Alma-mummon kantapäänä, jossa kantalappu neulotaan ihan vain suorana pötkönä ilman kantapohjan käännöksiä. Ensimmäistä tällaista neuloessa minua epäilytti suuresti, miten tästä oikein voi tulla mikään toimiva kantapää, mutta niin vain taika tapahtui ja sukat saivat raidalliset kantapäänsä. Oli varsin näppärä, joten täytynee kokeilla myöhemmin joissain muissakin sukissa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ajatuksia?