Keltainen palmikkoputousneule

Tämän neulepuseron teko on ollut haaveissani jo kauan. Näin sen Kauneimmat Käsityöt -lehden numeron 7/2022 kannessa ja siitä lähtien se on kummitellut mielessäni. Nyt tuli vihdoin se hetki, kun sormiani alkoi syyhyttää neuloa vaihteeksi palmikoita, ja tässä puserossahan noita palmikoita riittää. 

Lisäksi sain anopilta joululahjaksi 70 euron lahjakortin Vallan villa -lankakauppaan, josta löytyi ohjeen mukaista Drops Merino Extrafine -lankaa. Värin valinta olikin sitten vaikeampi juttu. Halusin jonkin vaalean, jossa palmikot erottuisivat hyvin, mutta en mitään niin haaleaa väriä, jossa näyttäisin ihan haamulta. Lopullisen päätäntävallan annoin miehelleni, joka useimmiten on onnistunut loistavasti neuleitteni värivalinnoissa. 

Tämä väri on mustard eli sinapinkeltainen, ja moneen kertaan neulomisen aikana ehdin kyllä kirota, että miksi päädyinkään tähän väriin. Se ei miellyttänyt minua ollenkaan, mikä sai neulomisen tuntumaan hetkellisesti pakkopullalta. Vaan kun neule lopulta valmistui ja laitoin sen päälleni, saatoin todeta, että ehkäpä olenkin ihan turhaan vältellyt tällaista, ja muita keltaisia. 

Neule syntyi lopulta kolmessa viikossa: ensin takaosa yhdessä viikossa, etuosa toisella viikolla ja hihat kolmannella. Sitten loppuikin lanka kesken ja jouduin tilaamaan yhden kerän lisää, jotta sain vielä kauluksenkin neulottua. Sitä odotellessa sain hyvälle alulle jo seuraavan neuleen, jonka toivottavasti pääsen esittelemään myöskin aika pian. Siinä ei ole palmikon palmikkoa, sillä nämä palmikot tyydyttivät kyllä palmikonnälkäni joksikin aikaa. 

Tässä tulossa etuosa. Laadunvalvoja väsähti. 

Joko ohjeessa oli virhe tai en vain lukenut sitä riittävän huolellisesti, mutta takaosassa, joka oli puseron ensimmäisenä neulottava osa, tuli oikeaan sivuun ennen leveämpää palmikkokuviota hassu kolmen oikean silmukan juova. Huomasin sen toki melko alkuvaiheessa, mutta kuitenkin jo niin pitkällä, etten jaksanut alkaa purkaa. Siinä kohtaa olisi pitänyt olla kuusi oikeaa silmukkaa, jotta siihen olisi saanut tehtyä vielä yhden kapean palmikon, joita sivussa muutenkin oli. Lisäksi keskikohtaan tuli liikaa nurjia ja keskimmäinen palmikkokin meni väärin, kun neuloin ne yhteen hunajakennomaisesti. 

Onneksi nämä kaikki virheet ovat takaosassa (siellä on myös yksi virhe lisää, jota en tuossa yllä maininnut - löydätkö?), joten voin helpommin unohtaa ne, kun en yleensä takaosaa näe. Etukappaleeseen korjasin ne, ja silloin kyllä varmistui, että ohjeessa on hieman vikaa, sillä minun piti lisätä etukappaleeseen 3 silmukkaa, jotta sain kuviot menemään oikein. 

Pikkuvikoja siis, mutta lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen. Ennen kaikkea siksi, että nyt tämä on tehty! Voin alkaa haaveilla uusista tekeleistä. Nyt pitäisi vaan vielä saada pakkaskelejä takaisin, jotta tätä lämmintä puseroa voisi käyttää hikoilematta ihan tuskaisena. 

Ai niin, ohjeen kokovaihtoehdoista voisin todeta vielä sen, että ne olivat hieman oudot. Tämä neulomani pusero on ohjeen S-kokoa (vartalonympärys 105 cm). Yleensä en ole S-kokoa, vaan vähintään M, puseroissa mielellään L. Eri kokojen vartalonympäryksissä oli todella isot erot: M = 117, L = 128 cm, ja kun syksymmällä neuloin jo yhden ihan ylisuuren puseron, uskaltauduin edetä pienemmällä koolla nyt ja tästä tulikin juuri oikeankokoinen. Oppia ikä kaikki siis. :)