Lahjaksi ystävälle, joka myöskin tykkää neuloa ja jolla puikot ovat myös missä sattuu, ompelin tämän puikkopussukan. Jo useampi vuosi sitten (2017 itse asiassa) olin ommellut itselleni vastaavanlaisen pussukan, mutta sen verran isomman, että siihen mahtuu myös pitkät puikot.
Tuo oma pussukkani on pyörinyt siellä täällä ja säilönyt pääasiassa juuri pitkiä puikkoja, joita en nykyisin enää oikeastaan ollenkaan käytä. Pyöröpuikoilla on kivempi neuloa tasoneulettakin, kun puikkojen päät eivät sojota sivuille eikä tarvitse huolehtia silmukoiden tippumisesta puikon päästä. Neulooko joku teistä vielä pitkillä puikoilla ja jos kyllä, niin millaisia töitä?
Viikko sitten sain vihdoin tarpeekseni siitä, että sukkapuikkoni ovat milloin missäkin ja useimmiten hukassa, niin että olen ihan turhaan ostanut samaa puikkokokoa useamman setin. Niinpä vihdoin sain järjesteltyä sukkapuikot tuohon vanhaan pussukkaani (viimeinen kuva tässä postauksessa). Aika näyttää, kuinka hyvin ne pysyvät siellä.
Tästä operaatiosta inspiroituneena päätin tehdä puikkopussukan myös ystävälleni, joka on valitellut samaa ongelmaa. Kangaskaapistani löysin melko ihanat kankaatkin tähän: kullankimallusta päällikankankaaseen ja hempeää vaaleanpunaista satiinia vuoriksi. Pisteenä iin päälle, tai koristeena kakun - tässä tapauksessa pussukan - päällä on pantterikuosinen naru, jolla pussukan saa solmittua kiinni.
Ystäväni oli ohimennen maininnut myös, että tarvitsisi uuden kännykkä-/lompakkopussukan, joten tein sellaisenkin.
Tässä se vuodelta 2017 peräisin oleva puikkopussukka, johon viikko sitten sain järjesteltyä vihdoin myös sukkapuikot. Kuten kuvasta näkyy, olisi kannattanut tehdä järjesteleminen aikaisemmin, niin en olisi turhaan ostanut useita samoja puikkoja. Harvemmin kuitenkaan neulon useampaa kuin yhtä työtä yhtä aikaa, ainakaan samankokoisilla puikoilla, joten tupla- tai triplasetit ovat ihan turhia.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ajatuksia?