Yleensä en ilahdu nähdessäni jänöjusseja meidän pihamaalla, sillä niillä on tapana syödä kaikki kevätkukkaset ja jättää tilalle kasa papanoita. Nyt kuitenkin pihalla vieraili kaksi aivan erityistä pupua, joiden vierailusta en pahastunut ollenkaan. Päinvastoin, kuljin kameran kanssa heidän perässään ja kuuntelin, mitä he toisilleen kuiskuttelivat.
Näillä pupuilla, tai vihreällä yksilöllä, onkin hieman pidempi syntyhistoria. Olin virkannut vihreän pupun osat jo ties milloin vuosia sitten (luulen, että vuoden 2010 paikkeilla, koska ainakin ohje on tulostettu elokuussa 2010 - tulosteessa kun näkyy tulostuspäivämäärä). Muistan hämärästi, että minua ärsytti silloin suunnattomasti se, että vihreä lanka loppui kesken ja jatkaessani uudella kerällä sävy olikin ihan erilainen. Ja siksi en saanut ommeltua osia yhteen, vaan pupu päätyi irto-osina pahvilaatikkoon.
Muutama viikko sitten etsin vaatehuoneesta jotain ihan muuta ja kohdalle osui se laatikko, jossa pupun unohtuneet osat olivat. Näköjään olen vuosien mittaan tullut armollisemmaksi tekeleitäni kohtaan, sillä nyt värivaihtelut eivät enää niin paljon häirinneetkään, ja päätin kasata pupun valmiiksi.
Saatuani sen kasaan olisin halunnut virkata hieman vastaavanlaisen kissan, mutta en löytänyt mieleistäni ohjetta. Kun sitten yllätyksekseni löysin tämän pupun ohjeen tallessa ohjekansiossani, päätin tehdä toisen samanlaisen, vaikkakin toki eri väreillä. Vihreän pupun tapauksesta viisastuneena päätin alusta alkaen käyttää pupuun kahta väriä, ja aloittaessani ajattelin, että teen siitä kokonaan raidallisen. Työn edistyessä päädyin kuitenkin rajoittamaan raitoja vain keskivartaloon ja tassuihin.
Vihreän pupun langasta ei ole mitään hajua, koska se on tosiaan tehty niin kauan, kauan sitten. Suffelipupun langat ovat Novitan Nallea, alunperin hankittu karkkisukkia varten, mutta ne on jääneet tekemättä.
|
"Kuulin huhua, että me joudutaan pian erilleen, kun meidän adoptoidaan eri perheisiin." |
|
"Niin, mä pääsen ilmeisesti 1-vuotiaan unikaveriksi. Täytyy toivoa, että jäseneni kestää sitä menoa." |
|
"Minua puolestaan odottaa 4-vuotias tyttö. Toivottavasti se tykkää musta." |
|
"Jos ei tykkää, niin karkaan pois." |
|
"Karataan sitten yhdessä. Mutta toivottavasti ei tarvitse." |
|
"Olis kiva, jos voidaan aina välillä nähdä sittenkin, kun asutaan eri paikoissa." |
|
"No, ennen kuin me joudutaan erilleen, niin tehdäänkö pieni retki?" "Mitä tehtäisiin?" "Kiivetään puuhun!"
|
|
"Huh huh, olipas homma kiivetä tänne!" |
|
"Tiedätkö, Suffeli, mua taitaa vähän huimata." "Ei hätää, älä vaan katso ollenkaan alaspäin." |
|
"Tässä mä yritän ihan coolisti vaan istuskella, mutta kyllä hieman hirvittää." |
|
"Minä voisin istuskella tässä vaikka koko kevään." |
|
"Voidaanko mennä alas?" "Ok, mennään vaan. Tiedän toisen kivan paikan, minne mennä!" |
|
"No tää oon tosiaan kivempi paikka. Kyllä pupun paikka on maan tasalla, ei puussa keikkumassa kuin joku apina tai orava." "Sitä paitsi nää kukat on kans kivoja." |
|
"Ihan hyvin meille käy, usko pois. Kivat kodit ja kaverit odottaa." |
Ilahduttava postaus 😄
VastaaPoistaKiitos. 😀 Puput pääsivät uusiin koteihin, ja voin todeta, että näköjään tie pikkutyttöjen sydämeen on tällainen pupu. ❤️
Poista